Päivittäinen arkisto: maaliskuu 4, 2019

Paula Nivukoski: Nopeasti piirretyt pilvet

Paula Nivukoski kirjoittaa esikoisromaanissa sitkeistä pohjalaisnaisista. Nopeasti piirretyt pilvet -romaanin (Otava 2019) takaliepeestä voi jo lukea perusjuonen: 1920-luvun maatilan kotivävy lähtee Amerikkaan ja jättää nuoren Liisa-vaimon selviämään yksin pienine lapsineen.

Sitä voisi luulla, että ihan tarpeeksi olen lukenut kotimaista proosaa, jossa kerrotaan kasvutarina maalaisyhteisössä. En ilmeisesti ole, sillä Nopeasti piirretyt pilvet nappaa mukaansa, ja rivakasti haluan saada selvittää Liisan kohtalon.

”Elämä oli ihoa ohuempaa.”

Henkilö- ja juonivetoinen romaani etenee kronologisesti. Kerronta paljastelee Liisan sisäistä maailmaa nuorena tyttönä, tyttärenä, vaimona, äitinä ja yksinhuoltajana. Ehkä esikoiskirjan piikkiin menee se, että joitain asioita selitetään ja tunnelmoidaan liikaa, mutta monin osin teksti todistaa, että Nivukoski näyttää ja osuu ytimeen. Dialogien murre kuulostaa luontevalta. Karu puhunta välittää mentaliteettia, jossa asiat sanotaan harvakseen ja tunteilematta.

20190303_175638.jpg

Pohjalainen rakkaus on ”hellankuumaa kaurapuuroa ja aitan lattialle kimmahtanut paidannappi”. Se on nopeasti ohi, vaikka Liisa on saanut haluamansa miehen. Liisa ja Kalle eivät löydä sanottavaa kasvokkain, ja mannertenvälinen niukka kirjeenvaihto tyrehdyttää loputkin.

Liisan pettymys ja yksinäisyys kuvataan välillä riipaisevasti: ”Niin paljon tyhjyyttä ja ikävää oli pudonnut rivien väleihin.” Etenkin kouraisee se, että Liisa ikävöi pitkään sitä, mitä ei oikeastaan koskaan ollutkaan.

”Aivan niinku olis ainuat avaamet hukkunu kaivohon.”

Onnistuneesti Liisa asetetaan osaksi yhteisöä. Siskon ja serkun elämään peilautuen tarkentuvat päähenkilö ja yleiset elämänehdot 1920-luvun maaseudulla ja kaupungissa. Maalaisyhteisön ”oottako kuullu” -juoruilu ja suoranainen kiusaaminen asetetaan osaksi kasvuympäristöä. Himmeää lisävaloa Liisan kehitykseen antaa aina syyllistävä äiti. Vaatimusten painoa vain hetkittäin helpottaa muisto hyväksyvästä isävainaasta.

Romaanin loppupuolella kihelmöi Liisan rakkaudenkaipuu ja salattu halu, jota ei oikeastaan saisi tuntea – siinä juoni hipoo viihteellisyyttä. Eikä siinä mitään pahaa ole, sillä taitavasti minut on käännytetty päähenkilön puolelle ja toivomaan hänelle balsamia haavoihin.

”Jos maailma on sun mittas, niin sinet ikinä riitä.”

Nopeasti piirretyt pilvet on vakuuttava sisääntulo Suomi-proosan pohjalaispytinkiin. Siinä on tuiki tuttua nykytyyliä (naiskohtalo tunteikkaasti toteutettuna), vaan ei se vähennä viihtymistäni kirjan kanssa. Nappasin ylle alaotsikoksi sitaatin, jolla Liisa vihdoin sulkee äitinsä suun kohtuuttomista vaatimuksista, ja siitä otan opiksi: tämä esikoisromaani on hyvä sellaisenaan.

– –

Paula Nivukoski
Nopeasti piirretyt pilvet
Otava 2019
romaani
193 sivua eKirjana.
Luin BookBeatissa.

Muita lukijoita mm. Kirjarikas elämäni ja Kirja vieköön!

2 kommenttia

Kategoria(t): Kirjallisuus, Romaani