Metsämaisema
katsoo takaisin, vastaa
kun sitä huutaa.
*
Metsä asettuu
meille. Mieluinen vieras
siementää surun.
Meistä ei jää mitään, vaan
viherrys jää. Lohduttaa.
*
Kesäyön kukat
eivät kuki meille. Ne
valvovat ilman.
Metsämaisema
katsoo takaisin, vastaa
kun sitä huutaa.
*
Metsä asettuu
meille. Mieluinen vieras
siementää surun.
Meistä ei jää mitään, vaan
viherrys jää. Lohduttaa.
*
Kesäyön kukat
eivät kuki meille. Ne
valvovat ilman.
Kuvaesitys vaatii JavaScriptin.
Metsä on kuin äidin syli; ei siitä tuon täydemmin ja kauniimmin….
Kiitos kommentistasi!
(Joskin metsä on minulle isä, lähimpänä kotitunnetta. Se on jokaiselle jotakin.)