Laura Manninen: Sitten tapasin pehmeän miehen

Sitten tapasin pehmeän miehen (Otava 2020) luokittuu viihderomaaniksi. Ainekset ovat tutut: keski-ikäinen nainen muistelee kumppanihistoriaansa. Hauskasti mukana on muutakin, joten Laura Manninen on kirjoittanut kepeänkipeän kirjan kesäkauteen.

wp-1591024620821.jpg

Pidän rakenteesta, joka antaa odottaa, lämpiääkö vanha suhde vai vahvistuuko Marjaanan itsellisyys. Sykäyksittäin kertoja kertoo nykyhetkestä, miten asia etenee, mutta valtaosa tekstistä keskittyy muisteluun. Ja miesmuistoja on:

”Pidän miehistä, tästä ja monesta muustakin, ja miehet pitävät minusta, ainakin aluksi. Eivät tietenkään kaikki mutta monet, melko monet. Miehet, jotka arvostavat vahvoja ja itsenäisiä naisia, sillä sellainen minä olen.”

Sitaattiin kätkeytyy itseironian ripaus: itsenäisyys on usein niin ja näin, sillä lukijana saan sellaisen käsityksen, että monet miehet marisevat Marjaanan ripustautumisesta. Ja siinähän minäkerronnan muikeus taas punnitaan: kerronnassa melkein kaikki näyttäytyy vain kertojan kannalta. Ystävän ja terapeutin repliikit välillä vähän päästävät näkemään kertoja toisin silmin.

Hauskaa sanomisen tapaa löydän tavasta, jolla jo etukäteen epäonnistumaan tuomituista suhteista Marjaana kertoo jälkiviisaana. Koomisia kohtaamisia tapahtuu nimettömien seuralaisten kanssa, tai siis Marjaana nimeää tavallaan, esimerkiksi huvittavia monomaanikkoja ovat urheileva mies, kalastava mies ja kirjaileva mies. Ensi tapaamiset, seksitavat ja suhteen hiipuminen purkautuvat eloisin tilannekuvauksin.

Sarjaseurusteleva Marjaana ei peittele omia naurettavuuksiaan, eikä tarvitse paljonkaan rapsutella pintaa, kun pinnan alta paljastuu vähemmän naurettavaa: yksinäisyys, jota seksi ja seurustelu sitoutumiskammoisten kanssa jotenkin lievittävät.

”Sopivia oli niin monia ja niin eri tavoin, ja samalla jokainen heistä oli jollakin tavalla sopimaton, enkä minä ymmärrä ihmisiä, jotka etsivät jatkuvasti sitä oikeaa, koska sopivia on niin useita, enemmän kuin ikinä ehtii kokea ja siinä sen kaiken surullisuus piilee.”

Se oikeako ei ole Marjaanan tähtäimessä? Mukavaa, että kirja jättää asiantilan kutkuttamaan. Pidän pikanteista yksityiskohdista, joita ei selitetä puhki, muun muassa kertojan asioita kotiväessä sekä tilanteita keikoilla tai musiikin kuuntelussa (kas kun ei kirjassa ole soittolistaa). Välillä selittelyä on runsaasti makuuni, mutta sanailu ja hupityyli viihdyttävät.

– –

Laura Manninen
Sitten tapasin pehmeän miehen
Otava 2020
romaani
236 sivua.
Sain kustantajalta ennakkokappaleen.

Jätä kommentti

Kategoria(t): Kirjallisuus, Romaani

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s