Vähäisiä tyyppivikoja (Atena 2020) kertoo Saabeista ja ihmisistä: kaikissa on erilaisia tyyppivikoja. Niitä Johanna Hulkko esittelee hupaisasti, eli näpsäkän tiivis romaani osoittautuu mukavaksi luettavaksi.
Romaanin kertoo nelikymppinen Mika, jonka elämä on mallillaan. Töissä näyttää olevan aikaa seurata nettikamerasta kotkaperheen elämää, ja kotona saa käydä pientä sananvaihtoa esimurrosikäisen tyttären ja pitkäaikaisen rouvan kanssa.
”Lapsesta minä olen alati ylpeä ja onnellinen, lapsesta, en autosta. Vaimoon olen kiintynyt ja himoitseva, vanhemmilleni kiitollinen ja kunnioittava, ystävilleni uskollinen ja kuunteleva.
Nämä olen oppinut ja näistä pidän kiinni.
Ehkä ihmisen ja auton suhdetta pitäisi kuvata sanalla kumppanuus. Sinä kuljetat minua ja olet kaunis, minä huollan sinut tai ainakin maksan jollekulle, joka osaa.”
Mikan elämänmittainen autoinnostus on saavuttaa huippuhetkensä, mutta Mikan ajatukset harhailevat muualle tärkeinä Saab-hetkinä. Kuntosalin Titta sekoittaa kunnollisen perheenisän, ja tapahtuu tyyppivikoja vakavampaa. Vika-altis elämä hyrisee tilannekomiikkaa.
Pidän minämuotoisessa kerronnassa siitä, miten Mikan tietynlainen vilpitön hölmöys on luettavissa. Lukijana pääsen päättelemään, miltä tilanteet vaikuttavat muiden romaanin henkilöiden silmin. Esimerkiksi herkullinen on tapaus, jossa Mika ja rouva vierailevat aviokriisin aikaan tuttavaperheessä, ja Mika avautuu pulmista kuin mies miehelle. Hymähtelen myös, miten symboliikkaa valuttuu niin autoasioista kuin nettikameran kotkaperheestäkin.
Aika perinteisiä sukupuoliasetelmia Mikan kotona vaalitaan. Mika nimittää pitkin kirjaa vaimoaan rouvaksi, ja kun rouva vihdoin mainitaan nimeltä, on tapahtunut jotain käänteentekevää, jolloin pari voi nähdä toisensa jälleen yksilöinä. Viehättäviä kohtia ovat ne, joissa Mika kuvaa isyyttään ja suhdetta tyttäreensä. Niissä lämpö on läsnä. Mikan hairahdus Titta jää aika hailakaksi hahmoksi, vaikka hänessä on herkkupuolensa bloggaajana ja onnenetsijänä. Hän on tarinan jonkinsortin katalysaattori – enkä tarkoita nyt päästöjen hallintaan liittyvää auton osaa.
Autoilu tuo vaihtelua tavanomaiseen keski-iän kriisikuvaukseen. Se sävyttää, keventää ja huvittaa. Päällimmäisenä silti keikkuu se, että pitkässä liitossa niin Saabien kuin puolisoidenkin välillä tulee vääjäämättä hetkiä, jolloin on arvioitava kestävyys. On kirjassa hetkiä, jolloin punnitsen, riittääkö tavallaan yhden idean Saab-pyöritys, mutta muikea tunnelma kannattelee sympaattiseen loppuun asti.
Johanna Hulkko
Vähäisiä tyyppivikoja
Atena 2020
romaani
111 sivua eKirjana.
Luin BookBeatissa.
Tuijata. Kulttuuripohdintoja 