Päivittäinen arkisto: 20 heinäkuun, 2022

Helena Ruuska: Mary Gallen-Kallela

Onnittelut Marketta, Maarit, Reetta, Reeta, Maaret ja Margareeta. Tähän rimpsuun haluaisin lisätä Maryn – ja omin päin lisäänkin yhden Maryn elämäkerran muodossa. Naistenviikkopostaukset jatkuvat!

Helena Ruuskan elämäkerta Mary Gallen-Kallelasta (WSOY 2021) on runsas ja sisällökäs. Lainaan suoraan kirjan loppusanoja, joissa tiivistyy paljon kirjan lähtökohtia:

”Axel oli solisti, Mary säestäjä ja heidän duonsa tuottelias. Syntyi eurooppalaisia merkkiteoksia. Taidepuheessa puolisot ovat yleensä ahdettu sivulauseisiin, ikään kuin taiteilija ei tarvitsisi muuta kuin pensseleitä, värejä ja kankaita. Pintaa ei tarvitse paljonkaan raaputtaa, kun paljastuu, että Mary on persoonallinen ja monipuolinen miehensä taiteellisen työn taustavaikuttaja, tiukoissa tilanteissa jopa mahdollistaja. Suurmiesten vaimot, kuten Aino Sibelius ja Sylvi Kekkonen, ovat saaneet viime vuosina äänensä kuuluviin, nyt on Mary Gallen-Kallelan vuoro.”

Mary Slöör-Gallen-Kallela (1868 – 1947) oli taitava pianisti ja sittemmin myös musiikkipedagogi, joka avioitui Axel Gallénin kanssa 1890. Morsiamen isä viivytti liiton solmimista, ja sulhanen haahuili jossain ennen h-hetkeä, mutta niin vain pääsi kareliaaninen häämatka alkamaan ja monta muuta reissua sen jälkeen.

Ruuska kertoo Maryn elämänvaiheet kronologisesti, ja kerronta etenee sutjakkaasti yhdistellen lähdetietoja ja havaintoja, jonkin verran myös tulkintoja ja arvailuja. Pikkupiirteinen elämäkerta on välillä hukkua yksityiskohtiin, mutta ymmärrän hyvin, miten massiivisen lähdeaineiston houkutus on voittanut, vaikka kirjoittaja kertoo karsineensa materiaalia.

Vaimostaan Axel teki yli 30 teosta. Elämä pyöri taiteilijan impulssien ja synkkyyksien ympärillä, Mary tasoitteli. Marya pidettiin yleisesti pidättyväisenä mutta huumorintajuisena ja ystävällisenä, mutta pintaa syvemmälle Ruuska johdattelee henkilökohtaisen aineiston eli kirjelähteiden avulla. Maryn kirjoittamia kirjeitä on ollut toistatuhatta, niistä siis riittää referoitavaa, myös muiden kirjeitä selostetaan tiuhaan. Maryn ja Axelin intiimit kirjeet kertovat, että suhde kukoisti monella tasolla, mutta mahtui pitkään liittoon myös kriisejä ja etääntymisiä. Pariskunnan suhteeseen kytkeytyy kirjan alaotsikko Olisit villiä villimpi.

Ei tule jutustani, eikä elämäkerrasta mitään ilman Axelia. Kiinnitän huomiota Axelin ilmiömäiseen levottomuuteen. Poukkoilu paikasta toiseen ja tunnevaihtelut määrittelivät perheen elämää. Äkkikäänteet vievät lähipiiriä kemuista ja kuolemanvaarasta toiseen. Taide ikään kuin syntyi kaiken sivussa, sillä sosieteeraamista riitti, ja suhteet sukuun olivat tiiviit.  Hämmästelen, välillä tahattomasti nauran Ruuskan kuvaamalle touhuilulle. 

Mary taisteli palvelusväen kanssa, kokkasi, säilöi, ompeli, pakkasi, purki, soitti pianoa ja urkuja, sekoitti taiteilijan värejä, kutoi taiteilijan tekstiilimalleja, piti kirjanpitoa jne. Velkakierre vaivasi etenkin Marya. Kummastelen pariskunnan pihtejä lapsiinsa ja Maryn leskiajan perintökaaosta. Ja poimin pikantteja yksityiskohtia: Mary istutti herkkusieniä Ruoveden takamaan metsään.

Kävi taas niin kuin ennenkin Galléneitten aikalaisten elämäkertoja lukiessani. Ihmettelen, miten reissattiin ristiin rastiin Suomea, Eurooppaa, Afrikkaa ja Amerikkaa 1900-luvun alkupuolen menopelein! Ja posti kulki vinhaan joka maan kolkasta. Tämäkin taas pomppaa: kaikki kulttuurihenkilöt tuntevat toisensa, osa on sukulaisiakin keskenään.

Näitä miettien voin todeta, että kirjan kerkeä kerronta antaa tilaa pohtia naisen ja taiteilijan vaimon roolin ohella kokonaista aikakautta ja kulttuurielämää. Koin kirjan myös viihdyttävänä, ja myönnän, se oudoksuttaa minua, mutta näin ne yhden naisen perheen draamat ja tragediat tarinallistuvat.

Helena Ruuska: Mary Gallen-Kallela. Olisit vielä villimpi. WSOY 2021, 528 sivua. Sain kirjan bloggaajaystävältä.

3 kommenttia

Kategoria(t): Elämäkerta