Päivittäinen arkisto: 23 heinäkuun, 2022

Jasmine Westerlund: Olly Donnerin kiehtova elämä

Loikkaan lukemaan loistohotelleissa viihtyvästä Olly (Olga) Donnerista (1881 – 1956). Jasmine Westerlundin kirja on saanut osuvan nimen, Olly Donnerin kiehtova elämä (WSOY 2022), sillä kerrassaan kiehtova on todellakin tämän naisen maallinen vaellus. Sinerbykoffien panimosuvun jälkeläinen, vanhempiensa ainokainen lapsi avioituu Unonsa kanssa ja liittyy Donnerien kulttuurisukuun. Sitä ennen Olly on opiskellut Dresdenissä, hankkinut viiden kielen kielitaidon ja kasvanut Anna-äidin valvonnassa. 

Westerlundin kirjassa Ollyn vaiheet tallentuvat varhaisvuosista kuolemaan hengästyttävästi, sillä vauhdikkaasti kuvataan parille ominainen levoton liikkuminen maasta ja kaupungista toiseen, vaihtuvat hotellit ja kartanot. Jossain välissä Olly kirjoittaa yli 30 teoksen tuotannon. Elämäkerturilla on tavoite:

Aika kerrostuu kuin haitari, kaikki kirjeet, dokumentit, laskut, reseptit kieppuvat pyörteenä, samaan mappiin mahtuvat yhdenihmisen häät ja hautajaiset.

Minun tehtäväni on saada sivut taas hengittämään, antaa niille tilaa, avata aika viuhkaksi.”

Pistäydyn Wikipediassa tsekkaamassa perustietoja: Uno oli johtaja jos missäkin liikelaitoksessa. Sitä on vaikea uskoa, sillä kirjassa nautinnonhaluinen matkailu on pääosassa. Sen rinnalla ison roolin saa pariskunnan antroposofia. He kokeilivat sitä muutaman vuoden myös käytännössä (tai palveluskunta toteutti) eli harrastivat biodynaamista tilanhotoa ja steinerilaista lasten kesä- ja hoitokotia.

Kiinnostavaa minusta on, että Olly Donner oli sadunomaisia draamoja ja romaaneja sekä runoja kirjoittanut taiteilija, mutta siitä kirjassa on niukasti. Hirtehisesti kuitenkin kirjoittaja kuvailee, että Ollyn kirjailijaura paljastuu omakustannevetoiseksi, vaikka kunnioitetut kustantamot painattivat Ollyn kirjoja – näemmä sinnikkään painostuksen seurauksena. Käy ilmi, että teosten esoteerisyys ei innostanut aikalaisia ja jää vieraaksi nykyäänkin antroposofiaan vihkiytymättömille. Westerlund löytää kuitenkin Ollyn kirjoista modernia otetta.

Kirjeet, kortit ja kuvat johdattelevat tutkijan kohteensa elämänmenoon. Suuren roolin saa Anna-äiti, koska hänen kirjeitään riittää tutkittavaksi Åbo Akademin Donner-arkistossa. Kirjoittaja tunnustaa suoraan, että Olly jää etäiseksi ja pysyy etäisenä myös kirjeenvaihdossaan.

Elämäkerta loksahtaa luovan tietokirjoittamisen lajityyppiin. Siihen sopii tarinallistaminen ja kirjoittajan näkyvyys: kirjoittajan tunteet arkistolöydöistä ja tutkimusmatkoista tulevat osaksi tarinaa. Hän myös paljastaa mieltymystään ja ärtymystään, jota henkilöt herättävät. Joukossa on hienoja historian havinan hetkiä, kun tutkija yli 100 vuotta myöhemmin kokee samoja paikkoja tai tilanteita kuin kohteensa. Westerlund ei tuo itseään tykö, eikä hän paljastele henkilökohtaisuuksia, vaan annostelee joitain yhteyksiä ja yhdistäviä tilanteita.

”Minä harhailen konferenssinjälkeisessä Pariisissa. On vuosi 2018 ja helle. Jalat ovat uuvuksissa, autojen meteli huumaa korvia. Etsin Donnereiden majapaikkaa, jälkiä menneestä, vaikka niiden päälle on kerrostunut kymmeniä vuosia turistien askelia, pakokaasua, pölyä, kuvitelmia ja toiveita.”

Lukukokemus on miellyttävä mennen maailman ja raharikkaiden rajattomilta vaikuttavien mahdollisuuksien kudelma. Irtonaisesti kerrottu elämäntarina viihdyttää. Mainitsin jo tietyn etäisyyden, ja se ehkä jää minua hieman vaivaamaan, mutta kiehtovaa, kyllä, sellaista on Ollyn elämästä lukea. 

Onnea Olgat! Naistenviikon nimipäivän kunniaksi julkaisen kirjakokemukseni juuri tänään.

Jasmine Westerlund: Olly Donnerin kiehtova elämä, WSOY 2022, 183 sivua eKirjana. Luin BookBeatissa.

3 kommenttia

Kategoria(t): Elämäkerta, Kirjallisuus