Päivittäinen arkisto: 21 heinäkuun, 2022

Paula Havaste: Laahus & Johanna Valkama: Kuningatarlaiva

Tämänpäiväisen postaukseni kaksi romaaania sopii naistenviikon nimiteemaan, sillä tänään on Johanna Valkaman nimipäivä, ja eilen oli Paula Havasteen romaanin päähenkilön Reetan nimipäivä.

Näiden historiallisten romaanien yhdistävä tekijä on Nuijasota tai sen jälkimainingit. Isoin yhdistäjä on Suomen historiaan vaikuttanut mies, Jaakko Ilkka. Vain hänet historiankirjoitus tuntee, mutta historiankirjoista unohtuneet vaimot ja rakastajattaret sopivat kirjailijoiden mielikuvituksen lähteiksi. Nyt niihin!

Paula Havaste: Laahus

Olen lukenut Paula Havasteelta varhaiseen keskiaikaan sijoittuvan Kertte-sarjan ja Viron neukkuajasta kertovan Saarenmaa-sarjan. Siksi tiedän, että Havasteen historiakuvaukseen voi luottaa. Etenkin minua on viehättänyt Kertte-sarjassa vanhan kansanuskon yksityiskohtainen kuvaus, se, miten uskomukset kuuluvat luontevasti arjen tapoihin.

Samaan kiinnitän huomiota uudessa romaanissa Laahus (Gummerus 2022). Siinä eletään 1500-luvun lopun Nuojasodan tunnelmissa. Kiinnostavasti kirjan päähenkilön Reeta uskoo kansanuskon enteisiin ja tuonilmaisiin sekä kansaan iskostettuun herran pelkoon.

Reetan elämää seurataan siitä, kun hänet myydään mökkirähjästä kauas Turkuun pikkupiiaksi kauppiaalle, joka lähettää hänet takaisin kotiin ”pilattuna”. Hyväksikäytetty tyttö synnyttää lapsen, Annan, joka kuolee pienenä.

”Oli riittävän paha asia, että ihmiset nimittelivät Reetaa aina pilatuksi tytöksi, ja kotona hänelle oli sanottu, että oli päästään vialla kun piti kättä niin kuin olisi taluttanut näkymätöntä lasta. Minkä hän sille saattoi, jos kukaan ei tuntunut näkevän Annaa, joka nytkin oli tuossa vieressä ja piti Reetaa tiukasti kädestä kiinni.”

Reeta on sinut herkkyytensä kanssa, siis yhteydestä tuonpuoleiseen, mutta oppii nokkelana peittelemään sen. Historiallisten romaanien tapaan päähenkilö on poikkeusyksilö, fiksu ja pärjäävä olosuhteista huolimatta. Reeta ei ole silti tylsä päähenkilö, vaan hän tekee omia päätöksiä niissä rajoissa kuin alistetuille köyhille tytöille ja naisille on mahdollista. Ja Reeta rikkoo rajoja, ajaa jopa härkiä.

Reetan heikko kohta on kapinajohtaja Jaakko Ilkka, kirjan Jaska Ilkkainen. Karismaattinen vanha mies vetää puoleensa naisia ylipäätään. Historia tarjoaa juonipaljastuksen, miten talonpoikaiskapinassa ja Jaakolle käy, eli ei siitä sen enempää. Havaste onnistuu kuvaamaan monipuolisesti kapinan syitä ja seurauksia: ihmistä sodassa ei kirjassa sievistellä. Reeta näkee ja kokee sisällissodan sekä sen karun jälkinäytöksen, mutta saa elämälleen uuden suunnan.

Havaste kirjoittaa vetävää historiaproosaa. Marisen pikkuyksityiskohdasta: sana huikea särähtää pariin otteeseen sopimattomana ajankuvaanMutta kokonaisuus vakuuttaa.

Paula Havaste: Laahus, Gummerus 2022, 429 sivua. Sain lainaksi bloggaajakaverilta.

Johanna Valkama: Kuningatarlaiva

Johanna Valkama on aloittanut Jaakko Ilkan leskestä kertovan kirjasarjan romaanilla Katariinanpyörä. Toinen romaani Kuningatarlaiva (Otava 2022) jatkaa siitä, mutta menneisyys kulkee naisen mukana: ”Kun kiedoin paksun esiliinan nauhat vyötäisilleni, tunsin porvarillisen Katariina Weckin vaihtuvan Ilkkalan Susannaan.”

Katariina hoitaa kauppa-asioita Tukholmassa, mutta afäärit eivät suju hyvin: Katariinan kauppakumppani kuolee, olot ovat Tukholmassa levottomat, eikä vailla kiltastatusta naisella ole paljon liikkumavaraa liikeasioissa, vaikka hänellä on hyvät yhteydet terva- ja maustekauppaan Suomesta Lontooseen. Romaani kertoo Katariinan ponnisteluista elinkeinonsa, talonsa ja perheensä puolesta.

Tukkiholmissa eletään vuotta 1625, jolloin rakenteilla on Wasa-laiva. Tuon ajan valtakiistoja, kaupankäyntiyhteisöä ja kaupunkielämää kirja kuvaa kerrassaan kiinnostavasti. Hätkähdyttävää on esimerkiksi se, että kolmasosa kaupunkilaisista puhuu suomea. Vähemmistöihin kohdistuvat ennakkoluulot vaikuttavat vuosisadasta toiseen muuttumattomilta.

Wasa-laivan ympärille kietoutuvat Katariinan liiketoiminnat mutta myös henkilökohtaisesti häntä keikuttaa eräs kapteeni. Asetelma on melko tavanomainen romanttisessa historiaviihteessä: sankaritar vastentahtoisesti ihastuu karuun mieheen ja vääjäämätöntä pitkitetään jännitteen säilymiseksi. Kaatuuko mahdollinen romanssi kuten Wasa-laiva? Lukija saa sen selville.

Liekö syynä se, etten ole lukenut sarjan ensimmäistä osaa: en oikein päässyt lukutunnelmaan. Silti sujuva teksti vetää hyvin. Historiallinen kehys vaikuttaa mallikkaalta, mutta Susanna Katariina jää minulle laimeahkoksi, vaikka tässä itsenäisessä yrittäjänaisessa on paljon kiinnostavia piirteitä.

Johanna Valkama: Kuningatarlaiva, Otava 2022, 304 sivua. Sain kirjan kustantajalta.

1 kommentti

Kategoria(t): Kirjallisuus