Paula Havaste: Lumen armo

Paula Havaste on edennyt Kertte-sarjan kolmen ensimmäisen Vihat-osuuden jälkeen päätökseen, ja neljännen niteen nimi on kuvaava: Lumen armo (Gummerus 2017). Leppeää menoa armoa kohti ei silti ole luvassa Kerten luonteella varustettuna 1100-luvun elinympäristöissä.

Oli niin paljon asioita, joiden ajatteleminenkin sattui. – – Jos hän olisi sitä kaikkea ruvennut selittämään hän olisi vain purskahtanut itkemään, eikä se ollut sopivaa näin suuren pirtin emännälle. Eikö voinut vain riittää, että hän oli lopulta kuitenkin palannut.

Kerteltä on Tukholman ja Tallinnan reissujen jäljiltä jäänyt lapsia sinne ja tänne, ja kotiinpaluu vuosien seikkailujen jälkeen Turun-takaisiin erämaihin sisältää monia jännitysmomentteja. Miten ottaa jätetty teinityttö äidin vastaan? Miten sujuu kohtaaminen piispantaposta jahdatun ex-miehen kanssa, kun Kerten kainalossa on toisen miehen lapsi ja takana karkaaminen seikkailuiden perään? Miten pysyy päätähden pahansisuisuus aisoissa?

Kaikki oli niin lähellä muuttua muuksi, hetki tasapainotteli kuin terän kärjellä, nyt oli vain nieltävän kerran ja toisenkin.

Romaanisarjan aiemmat osat luettua on selvitettävä, miten ristiriitaisen päähenkilön käy. Kertte on yhä sekä ärsyttävä että ymmärrettävä puolustuskannalla äksyilevänä, taitavana kaupankävijänä ja ehtoisana emäntänä. Kertte kypsyy osin reflektoivaksi jälkiviisaaksi, katuvaksikin, mutta pystypäisenä hän pitää salaisuuksiaan ja kätkee pehmeän sisuksensa. Koville ottaa hyväksyä tekojensa seuraukset tai muilta samat teot, joihin hän on itse syyllistynyt.

Lumen armo

Havaste kuvaa tapahtumia liukkaasti, vaikka jonkin verran toistoa ja viivyttelyä olisi voinut karsia. Kerten kiehtova toden ja henkien seurassa eläminen ilmaistaan yhtä elävästi kuin aiemmissa osissa, samoin sopiviin väleihin löytyy loitsut. Luonnonuskon konkreettisuuden välittämisestä Havasteelle kiitokset.

Matkanteko halki Suomen, luonto ja säävaihtelut painottuvat kertomuksessa Kerten ihmissuhdekehityksen ohella. Päätösjakson loppuluvuista luen otsikonmukaista armollisuutta olla se, kuka on ja mitä on tapahtunut –  ja aloittaa alusta. Ja niin on mukava päättää viihdyttävä poikkeusnaisen tarina.

– –

Paula Havaste
Lumen armo
Gummerus 2017
historiallinen romaani
455 sivua.
Lainasin kirjastosta.
Muissa blogeissa esimerkiksi Amman lukuhetki, Hyllytontun höpinöitä, Kirjakaapin avain, Notkopeikko ja Sivutiellä

Sarja kokonaisuudessaan ja linkit postauksiini:

Tuulen vihat
Maan vihat
Veden vihat
Lumen armo

Jätä kommentti

Kategoria(t): Kirjallisuus, Romaani

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s