Päivittäinen arkisto: 15 lokakuun, 2017

Helsingin kirjamessut tuloillaan

Parin viikon päästä Messukeskus on pullollaan kirjallista vipinää 26. – 29.10.2017. Esittelen muutamat tärpit omilta messupäiviltäni. Valitsen takaperoisen lähestymisen sunnuntaista perjantaihin. Torstaina työ ja muu tohina pitävät minut poissa messuilta.

Kirjamessut 2017 banneri

Sunnuntai

Lukupiirit mahdollistavat vetäytymisen suljettuun, rauhalliseen tilaan ja keskittymisen yhteen kirjaan. Lukupiirissä lukija kohtaa kirjailijan. Olen bloggaajana mukana sunnuntaina klo 10.15 – 11.15 lukupiirissä, jossa aiheena on Anneli Kannon upea, moniääninen romaani Lahtarit (tila 201). Vielä mahtuu mukaan: ilmoittaudu kirjamessujen linkin ohjeiden mukaan.

Lukupiirin nimissä arvon kirjamessulippuja, joten kerro halukkuutesi osallistua messuille tämän postauksen kommentissa (tai Instagramissa, Twitterissä tai Facebookissa). Olet mukana lippuarvonnassa, kun vastaat viimeistään 16.10. Klo 17. Lipun voit käyttää haluamanasi messupäivänä.

kirjamessut_lahtarit

Lukupiirin jälkeen tähtään klo 11.30 kuuntelemaan ajatuksia Linnan Tuntemattomasta ja kokoelmasta Toinen tuntematon (Minna Canth) sekä klo 12 Mauri Kunnaksen Koiramäen Suomen historiasta (Aleksis Kivi). Nämä kirjat hienosti – luonnollisesti eri tavoin –  välittävät historiaa ruohonjuuritasolla.

Annan itselleni kunnolla haahuiluaikaa ennen klo 15 alkavaa esikoiskirjapalkintoehdokkaiden esiintymistä (Aleksis Kivi). On kiinnostavaa, osuuko ehdokkuus vuoden mittaan lukemilleni esikoisille, kuten Komendantti ja Vien sinut kotiin.

kirjamessut_esikoiset

Lauantai

Lauantaiaamupäivän liehun kutsutilaisuuksissa. Niiden jälkeen valitsen illansuun ohjelmaa. Koska kuuntelin juuri Peter Franzenin uutuusromaanin äänikirjana, käyn kuuntelemassa taas hänen ääntään virkeän Ella Kannisen haastattelussa (klo 16, Aleksis Kivi).

Kirjabloggaajat päivystävät messupäivinä Booknäsin osastolla 6m48. Bloggaajat kirjavinkkaavat ja keskustelevat kirjoista. Lauantaina pistäydyn osastolla useasti.

Messuilla on ilahduttavasti runo-ohjelmaa. Runoilijat esiintyvät ja välitävät elävästi lyriikkakokemuksia. Taidan pistäytyä ainakin kaiken alkujuurilla, sillä Tarina-lavalla klo 17 juhlitaan: 100 vuotta suomalaista lastenrunoutta.

Philp Teirin romaani Tällä tavalla maailma loppuu on jotenkin hukkunut kirjavirtaan. Kenties porvariston hillitty charmi ei näinä aikoina lyö läpi. Minä vaikutuin kirjasta, joten kirjailijan ajatukset kiinnostavat (Aleksis Kivi klo 17.30).

Ehkä päätän päivän ”Antiikin myytteihin” (Kullervo klo 18). Ne tuntuvat yhä vaikuttavan kirjallisuuteen.

Perjantai

Aloitan klo 11, sillä syksyn kirjakolahduttajat Rosa Liksom ja Kjell Westö ovat silloin yhtäaikaisesti lavalla (Aleksis Kivi). He keskustelevat kirjoittamisen ja maailman muuttumisesta. Hetken harhailun jälkeen käyn kuulostelemassa Selja Ahavan haastattelua (Mika Waltari klo 12.30), sillä hänen uutuusromaaninsa kerronta kiehtoo minua.

Lounaan jälkeen tähtään klo 15 Mika Waltari -lavalle, jossa julkaistaan Johanna Kartion selkoistus Eppu Nuotion romaanista Peiton paikka. Samassa tilaisuudessa julistetaan seuraava selkokirjakummi. No, julkistan sen jo tässä: Tuomas Kyrö – eli kahden vuoden kuluttua ilmestyy ensimmäinen selko-Mielensäpahoittaja. Samassa tilaisuudessa palkitaan selkokirjallisuuden edistäjä, no, sen saaja jääköön vielä salaisuudeksi!

Peiton paikka_messut.jpg

Pidän tärkeänä, että näissäkin kirjakekkereissä muistetaan myös lukijat, joille lukeminen ei ole helppoa. Siksi selkokirjat (Selkokeskuksen osasto 6b68). Ja sen ohella iloitaan messuilla laajalla skaalalla kaikenlaisten kirjakuluttajien makumieltymyksistä, lastenkirjoista kovan luokan tietoteoksiin.

Siis tule messuille mukaan! Ohjelma on messujen nettisivuilla.

Muista: ilmaislippuja luvassa juttuuni kommentoimalla.

 

71 kommenttia

Kategoria(t): Kilpailu, Kirjallisuus, Tapahtuma

Teatteri Jurkka: Kim, Lekki & Namwaan

Näytelmä Kim, Lekki ja Namwaan on syntynyt otsikosta luettavissa olevien naisten ja Saara Turusen yhteistyönä. Turunen sai vuosia sitten idean saattaa näyttämölle muita kuin ammattinäyttelijöitä kertomaan Suomeen rakkauden vuoksi muuttaneiden tarinoita ja siten tarkastella myös suomalaisuutta. Prosessista Turunen kertoo enemmän Teatteri Jurkan kotisivujen tekstissä, jonka perusteella voin vain todeta, että lähtökohta on tärkeä ja esityksen sisällön tuottamiseen täysillä heittäytyneet esiintyjät rohkeita.

Naiset esittävät vuorotellen monologeja, suomeksi ja englanniksi. Niiden välissä thai-kieliset iloiset rupattelut välittävät naisista toisen puolen – silloin minä olen kielitaidoton ja esiintyjät elementissään. Esityksen voitto on se, että  se moniäänisesti välttää thai-suomalaisuus-yksinkertaistukset, vaikka tyypillisiä kulttuurimielikuvia sivutaan.

Naisten elämäntarinat ovat kasvukertomuksia. Jokaisen kertojan lähtökohdat ja vaiheet eroavat toisistaan, ja siksi niitä seuraan herkeämättömällä mielenkiinnolla. Esiintyjien tarinoiden sisältö ja tapa kertoa viehättävät ja liikuttavat. Aitous ja raikkaus valloittavat. Myös kehon kieltä käytetään esityksessä mainiosti sipsuttelusta tanhuun ja revittelevään miestanssiin. Naisissa on ilkikurisuutta, riemua, voimaa ja herkkyyttä.

Esitys kertoo thai-naisten ohella suomalaisista miehistä – ja taas pisteet siitä, että yksioikoisuudet ohitetaan. Yhdelle naiselle suomalainen mies on aina kannustava sielunkumppani, rakastettava robotti, toiselle arvostuskokemus hiipuu arvostamattomuuteen, ja kolmannen elämänkulussa ero rajoittajamiehestä on reitti täyteen omaehtoiseen, häpeämättömään minuuteen. Katsojalta itku tiristyy väkisinkin tunteikkaissa tuokioissa, samoin hulvattomuuksissa.

Kim

Ihastelen monia näyttämöratkaisuja. Esimerkiksi esineet symboloivat syviä tuntoja. Sellaisina toimivat perunat, kahvikupit, pikkukuuset, käärme ja hirvensarvet. Valokuvilla on pieni rooli, suuri vaikutus. Paljastan nyt yhden minua säväyttäneen näyttämökuvan. Sain aika alkuvaiheessa kuulla, miten käärmeen näkeminen merkitsee thai-kulttuurissa rakastetun pikaista kohtaamista. Käärmeen avulla kiteytetään rakastuminen ja suhteen aistillisuus. Kun käärme sitten haudataan suomalaisen metsämökkipihan perunakasaan, se riittää kuvaamaan monen haaveen hautaamista.

Ihastelen myös tapaa, miten suomalaismiehet kuvitetaan jorailukohtauksessa: riemastuttava remuaminen sisältää samalla piikkejä äijäilystä ja tuskallisia thai-naisten kokemuksia kuten setelitukkoa tyrkyttäviä turjakkeita. Kohtausta voimistaa kunnon Suomi-iskelmä, joka tilanteessa muuttuu hupsutuksesta satiiriksi. Muutenkin äänimaailma on monipuolinen ja tilanteita sävyttävä kanneltyyppisestä taustamuzakista ja länsimaisista klassikkokappaleista buddhalaismunkkien muminaan.

Mitä enemmän esitystä muistelen, sitä enemmän kerroksia siitä keksin. Paljon kokemuksestani kertoo se, että työviikosta ryytyneenä raahauduin ennakkoesitykseen, ja lähdin sieltä virkistyneenä ja virittyneenä. Esitys puhuttelee: yksityisestä tulee yleistä ja yhteiskunnallista, kulttuurinen monimuotoisuus yhdistää vierasta ja tuttua. Loppukohtaus tiivistää sen, että esityksen naiset ovat tulleet sinuiksi kahden kulttuurin kanssa – tai sanoisin mieluummin: minuiksi, omiksi itsekseen.

– –
Kim, Lekki & Namwaan
Teatteri Jurkka, ensi-ilta 14.10.2017
Näyttämöllä: Kim Tauriainen, Lekki Nutchanart, Namwaan Yingsuksantisuk
Ohjaus ja dramaturgia: Saara Turunen
Dramaturginen dialogi: työryhmä
Koreografi: Janina Rajakangas
Valosuunnittelu: Erno Aaltonen
Äänisuunnittelu: Tuuli Kyttälä
Lavastus: Fabian Nyberg
Pukusuunnittelu: Laura Haapakangas

kim2

2 kommenttia

Kategoria(t): Draama, teatteri