Vilja-Tuulia Huotarinen: Drive-in

Löydän Vilja-Tuulia Huotarisen romaanin Drive-in (Siltala 2022) ytimeksi tämän: ”Rakkaus, joka perustuu kaipaamiseen.” Ytimen ympärille kietoutuu paljon tunteita, tunnelmia ja henkilöitä. Ja ollaanhan tässä perusasioiden äärellä, rakkauden ja kuoleman.

Keskiössä liikkuu kivitutkija Ella – vai pitäisikö kuitenkin valita verbiksi jähmettyy. Olisikohan hän islantilaisen laavan jymähtänyt kaipuukokkare? Ella on asunut jo vuosia Reykjavikissa, jossa hän toimii tutkijana, mutta kivitutkimus on jumissa siinä kuin Ellakin. Hän on juuri eronnut Kjartanista, sillä epäonninen nuoruusromanssi kultakutriseen islantilaisurhoon ei ole mielen pohjilla haalistunut. Ellaa hiertävät myös muistot juuri kuolleesta ennustajaisästä ja vaikea viestinvaihto perintöasioista äidin ja siskon kanssa.

Ellan jumi vaatii fiktion toimivuuden kannalta ympärilleen eloa, ja sitä synnyttää siskontyttären saapuminen Suomesta järjestämään rahoitusta drive-in-elokuvaesitykseen. Myös Ellan ex-avomiehen täti ja isä sekä paikalliset ystävättäret vilkastuttavat ympäristöä.

Kyllä juonen osalta sattuu ja tapahtuu, mutta olennaista on kerronnan joustavuus tunnelmasta ja tilanteesta toiseen, etenkin Ellan mielleyhtymiin, muistoihin ja menneisyyden kytköksiin. Kerronta availee aukkoja perhesuhteisiin, etenkin Ellan, vähän myös exän mutta suhteessa Ellaan. Muuten henkilökuvaus ei ole erityisesti romaanin pointti.

Saattaisin loksauttaa Drive-in-romaanin kehityskertomukseksi. Tavallaan tarinan tavoite on simppeli: havahtuminen menneisyyden tunnejumista, eräänlaisesta mentaalista kivenkolosta kömpimisestä aiempaa avarampaan elämiseen. Hyvä niin.

Huotarisen runoilijan kieli elää ja hengittää, ja kivisymboliikka leviää laajalle kuin marraskuiseen vuonoon heitetty laavamurikka. Ja onhan Islanti ympäristönä aina niin kiehtova – mikähän siinäkin on. Niin vain on.

”Ella ei ole enää pitkään aikaan ajatellut Islantia valintana. Valo tekee viillon tummaan taivaaseen, leikkaa sadepilven kahtia ja vilauttaa mehunsa vuonoon. Ella sanoo puhelimeen, siis äidilleen, vaikka katselee valoa ja vettä:

Minun kiveni on täällä.”

Vilja-Tuulia Huotarinen: Drive-in, Siltala 2022, 182 sivua. Lainasin kirjastosta.

1 kommentti

Kategoria(t): Romaani

One response to “Vilja-Tuulia Huotarinen: Drive-in

  1. Anki

    Olen Huotariselta lukenut joskus Valoa valoa valoa -teoksen, joka oli hyvä. Voisi lukea lisääkin!

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s