Katja Ketun uusin romaani Brita-Kajsa (Otava 2026) tuo esille minäkertojanaisen, Lars Leevi Laestadeuksen vaimon kokemusmaailman. Romaanin lähtökohtana on pohjoisen herätysliikkeen perustajan kuolinvuode, jonka äärellä vaimon on mahdollisuus tilittää, mitä yhteiselämä on tarkoittanut vaimolle.
Oivallinen rakenne tukee kerrottua. Luvut on nimetty paikan ja ajan mukaan. Romaani etenee kronologiasta nytkähdellen välillä poiketen kuolinvuoteella. Näin syntyy vuoropuhelu menneen ja nykyisen kesken vaimon elämänkokemuksen syvällä rintaäänellä ja elettyjen muistojen jälkiviisauden kuorruttamana.
Paljolti romaania kantaa pohjoinen murteinen kieli, äänteiden, sanavalintojen ja -järjestyksen tuoma poljento. Rehevä ja ronski sanottaminen tuntuu tutulta Ketulta, mutta rikkansa rokkaan lisää aikakausi 1800-luvulla sekä maallisen elon ja hurmoksellisen herätyksen yhteiselo.
Luin romaanista noin puolet ja siirryin sen jälkeen äänikirjaan autoilun vuoksi. Eija Ahvon vakaa luenta tavoittaa tekstin jutustelevan tyylin ja rytmin sekä toimii erinomaisesti sanailun ja sisällön välittäjänä.
☆
Romaanin päähenkilöyden ottaa vaimo, joka nuorena karkasi miehen perään ja onnistui pakottamaan tämän tunnetun häntäheikin vihille. Siitä seurasi jatkuvien raskauksien raskas ketju ja huoli tuulella vietävän miehen reissuista, niiden kestoista ja seurauksista. Tieteilijä-pastorin vimma hetkeksi rauhoittui jumalalle nöyrtymisestä, mutta sitten alkoi uusi vaihde: vaiheena nykyisin lestadiolaisuutena tunnetun herätysliikkeen synty.
Monelle lukijalle saattaa olla yllätys, kun punnitsee mielikuvia nykylestadiolaisuudesta ja vertaa sitä romaanin alkuvaiheen kuvaukseen. Liikkeen synnyn taustalla ovat vaikuttaneet yhteiskunnalliset syyt, miten lappalaisia painettiin alas niin kaupankäynnissä kuin alkuperän vuoksi. Herätysliike oli yhteiskunnallinen kapina, joka ajoi tasa-arvoa niin taloudellisesti kuin uskossakin.
Uskonhurmoksen keskellä Brita-Kajsa havainnoi, että haureuden synnistä naiset joutuvat syytetyn penkille ja syyttäjän roolin saa ottaa ukko kuin ukko. Eli jo alkumetreillä tasa-arvoa uskossa oli lähinnä miehillä.
Toinen puoli hihhulien hurmoksessa on se, miten synnissä rypeminen avasi ovet anteeksiannolle. Sen kääntöpuoli romaanissa näyttäytyy irstailuna: kunnolla syntiset teot tarjoavat parhaimmat anteeksiannot. Sellainen houkuttaa orgioihin.
☆
Brita-Kajsan kertojaääni vetää komeasti mukaan. Pohjoisen luonnon ja elämäntavan kuvaukset huikaisevat. Elämän raskas raadanta, ystävyydet ja ulkopuolisten nurjamielisyys välittyvät väkevästi.
Ydintä on kuitenkin avioparin suhteen eri puolet ja vaiheet. Kettu saa kertojapäähenkilön eläväksi ja keskiöön siitäkin huolimatta, että Brita-Kajsan maailmankaikkeus pyörii miehensä ympärillä, vaikkei hän sulje silmiään Lars Leevin heikkouksilta.
Papinrouva taitaa ja tietää muinaisuskon ja parantajan tavat, ja uskonasioissa rouvan vaakakupissa taitaa painaa enemmän entinen kuin siipan saarnat. Sanavarastossa kukkivat niin nykynäkökulmasta karkeudet kuin kauneudet.
Otanpa esimerkit, kuinka Britt-Kajsa tilittää suhdettaan.
☆
Rakkaudesta on kyse, tunteesta kuulua yhteen vaikkei samaa mieltä oltaisiinkaan:
”Olet sie minua rakastanut, ja mie sinua, kumpikin omalla vajavaisella tavallaan olemme elänhet tämän kaunihin ja kiihkiän ajan, Lapinmaan suuressa sylissä teuteroinhet, koittanhet muuttua ja se on meät murtanu, kummatki. Nyt mie ymmärrän senki, kuinka met oleme joutunhet noyrtymään kumpiki tahoillamme. Et sie ole helppo ollu. Välillä sie olet ollu ko märkivä haava minussa. Ja kuitenki mie olen sinua rakastanu. Jyrkkyyttä. Typeryyttä. Silkkaa kiivasta älyä.”
On myös kyse halusta ja intohimosta. Romaani kuvaa seksiä siekailematta, ja täytyihän pariskunnan sitä viljalti viljellä, koska lapsia syntyi 15. Monenlaista muutakin sutinaa romaani kuvaa sanastoa säästelemättä, mutta tässä näyte vaimon muistoista:
”Vähän haikiana mie mietin sitä aikaa, ko meissä himo asusti. Miten sinun kulli juuttu niin mukavasti sinne soppeen, ei oikein mahtunu kulukemaan. Se minun vittu oli kuin näkevä tutkain. Sinua se etti alituiseen. Tiirasi, vaatasi, vuojatti. Että missä sie olet, joko sie taas kohta minua tulet astumaan.”
☆
Seksuaalienergia ulottuu romaanissa parisuhteista ja sivusuhteista uskonmenoihin eikä sitä sievistellä. Voi se olla välillä liiallista, mutta löydän menolle ja meiningille myös perusteet.
Katja Ketun romaani sopii hyvin kaunokirjallisuusketjuun, joka on alkanut viime vuosina mukavasti pidentyä: merkkimiesten varjoon jääneet naiset ovat saaneet fiktiivisen oman ääneen. Niin on vakuuttavasti käynyt esimerkiksi Aino Aallolle (Ainoa A., Jari Järvelä), Maria Lönnrotille (Marian kirja, Laura Lähteenmäki) ja Mathilda Saariselle (Mathilda, Milla Ollikainen). Otan mieluusti vastaan myös Brita-Kajsa Laestadiuksen näkökulman.
☆
Katja Kettu: Brita-Kajsa, Otava 2026. Luin osin eKirjana ja kuuntelin äänikirjana, lukija Eija Ahvo, 202 sivua, 8 tuntia 18 minuuttia.
Kirjoitan kirja-arvioita, en mainoksia.
Tuijata. Kulttuuripohdintoja 