Hanna Hauru: Jääkansi

Hanna Haurun romaanilla on kaunis nimi: Jääkansi (Like 2017). Ja kauniisti kirjassa kuvataan, miten hyytävät hileet peittävät Lapin perukoiden pienen poukaman:

Pakkanen on kukittanut järven pinnan. Se loistaa kuin veden alla olisi hienoja kynttilän liekkiä.

Kauneus on katsojan silmissä, sanotaan, mutta harvassa ovat kirjan perinteiset kauneusnäyt, sillä silmä suuntaa siinä lähinnä kauheuksiin. Sen sijaan kielenhallintaa voi sanoa kauniisti taitavaksi. Kirjan kieli on höylätty lyhyiksi lauselankuiksi niin, että rosoinen pinta säilyy. Kirjan luettuani kämmeniäni tarinan tikut pistelevät.

Kirja vieköön! -illassa joulukuussa Hanna Hauru kertoi hitaasta kirjoitusprosessista, joka on hänelle ominaista. Oleellista on hiominen ja poistot. Jääkanteen on jäänyt jäljelle kirjailijan kuulemista menneisyyden mielisairaalatarinoista noin 100 sivua.

Jääkansi

Jääkansi kertoo kurjimmista kurjimman perheen tarinan sotien jälkeen. Kertoja, lapsesta teiniksi varttuva tyttö, silpoo sivuiksi toinen toistaan tyrmäävän tuokion lapsuudesta ja nuoruudesta. Köyhyys, karkeus, mielten järkkyminen ja kotimökkirähjän rakkaudettomuus kiertyvät hellittämättömäksi hirttosilmukaksi. Voin tiivistää ytimen näin:

Joutuisin palaamaan mustien muistojen mökkiin, josta en ehkä pääsisi enää ikinä irti.

Siellä mökissä ja pienoisromaanin muissa ympäristöissä möyriessä mietin, onko hyvä lukea tällaista silloin, kun itse on ahdistuksen alamaissa (kirjassa todellakin ovat asiat huonoimmin, huonommaksi ei pysty edes kuvittelemaan) vai hyvässä vireessä (jolloin voisi kuvitella liikenevän myötätuntoa kovia kokeneille ja lukija jaksaa erottaa kauheuksista nyansseja). Mietin, mihin tarina pyrkii, miksi se on kerrottava.

Selkäni takaa kuuluvat kaikki mökkiin varastoituneet huudot.

Jos vanhemmat ovat nälkää nähneitä huutolaisia ja sotaleskeksi jäävä äiti taustansa takia kyvytön huolenpitoon ja vuorovaikutukseen, elämässä ei ole edes tirkistysaukkoa näköaloille. On vain hulluutta, uhkaa, pelkoja, väkivaltaa, alkoholismia, ristiriitaa seksuaalisuuden ja uskonnollisuuden kesken, julmuutta, välinpitämättömyyttä, häpeää ja hyljeksintää.

Miten minä toimin, etteivät mökkiini varastoituneet huudot määritä elämääni? Mitä voin tehdä, etteivät lähimmäiseni menneisyyden mökkimelu vie häneltä elämisen edellytyksiä? Vaikeita kysymyksiä. Vaikea romaani. Kauheusöverit vetänyt tarina pakattuna hienosti kirjoitettuun peitteeseen hämmentää, ja tunnen, että hieman pakotetusti etsin siitä tarkoituksia, noita avoimia kysymyksiä. Jos riittäisi vain tämä tarina? Jään pohtimaan sitä ja kysymyksiäni.

– –

Hanna Hauru
Jääkansi
Like 2017
Pienoisromaani, Finlandia-palkintoehdokas 2017
116 sivua.
Lainasin bloggaajaystävältä.

Otanta monista muista postauksista: Eniten minua kiinnostaa tieKirjan pauloissa, Kulttuuri kukoistaa ja Mitä luimme kerran.

12 kommenttia

Kategoria(t): Kirjallisuus, Romaani

12 responses to “Hanna Hauru: Jääkansi

  1. Tämä tarina koukuttaa voimakkaasti. Tarina on niin tosi monelle sodan aikaan syntyneelle lapselle. Hanna Haurun kertomus ahdistaa ja koskettaa, kaikki myötätunto on päähenkilön puolella.

    • Mai, kirja tosiaan välittää sodan rikkomat Pahat ja jo sitä ennen hädänalaisten (esimerkiksi huutolaisten) elinolosuhteiden vaikutukset omiin elämänehtoihin sekä mielenterveydeltään järkkyneiden kohtelun – ja sen kaiken seuraukset seuraavaan polveen. Myös yhteiskunnallisen turvaverkon ohuus näyttäytyy. Sekin on jääkantta: kylmää ja helposti pettävää.

  2. Arja

    Hämmensi, juuri tuo jäänkirkkaus ja -kauneus ja kaikki kauhea sen alla, yhdistelmä, joka mielestäni meni jo liikaa suuntaan, jota en ymmärtänyt. Oliko tärkeintä tarina vai kerronta?

  3. En ole tätä lukenut ja todennäköisesti en luekaan. Ihmettelin, miksi tämä kirja valittiin Finlandia-ehdokkaaksi, silloin jo kirja tuntui aika erikoiselta. Sain kuvan, että kirja menee vähän jo mässäilyn puolelle.

    • Ei siinä oikeastaan mässäillä, karusti vain kauheuksien kierre kuvataan. Mutta ymmärrän, että elämän karua puolta on kirjassa monelle liikaa. Sana on kirjailijalla hallussa, ja kirjan rakenne on taitavasti koottu. Nuo palkintoasiat ovat kyllä hankalia. Toisaalta käsitän kirjan ehdolle pääsyn, mutta omista viime vuoden suosikeista löydän neljä kirjaa, jotka voisivat olla tämän(kin) ehdolle päässeen tilalla.

  4. Minä vaikutuin tästä, vaikka päällimmäiseksi mieleen jäikin hyvin tumma sävy. Lukiessani mietin, olisiko tarina jossain toisessa mielentilassa ollut liian raskas.

    • Tuota raskautta mietin myös, sillä valonpilkettä ei kohtalosta erota. Tietysti kuvatussa ajassa ja paikassa noilla taustatekijöillä ei hurrata tulevaisuudenuskoa. Kuten kirjoitettua: hiottua tekstiä, ilmaisuväkevyyttä – vaan yhä pyöriskelen postauksessani esitetyissä kysymyksissä.

  5. Tuija, nyt vasta luin tekstisi ja kas vaan, kokemuksemme ovat olleet varsin saman suuntaisia. Kirjan nyt luettuani ihmettelen sen paikkaa Finlandia-ehdokkaana. Ehkä on niin, että tässä murheelllisten laulujen maassa arvostetaan synkkiä tarinoita.

    • Tuntuu siltä, että aihe ohitettiin (?) ja raati tippui jääkannenalaiseen kerrontatapaan. Mutta mutta. Mutta makuja on monia ja jotkut vaikuttuvat kamaluudesta. Sama dilemma askarrutti minua Han Kangin uutuuskirjassa, joskin siinä kuvattiin moniuloitteisesti kauheuksien seurauksia.

      • Han Kangin Ihmisen teot oli mullakin sellainen teos, jonka jälkeen kurjuuden kuvaukseen on ollut vaikea suhtautua. Siinä tietysti tilanne siinä mielessä eri, että Kang kirjoittaa todellisista historiallisista tapahtumista, mutta ihan jokaista ruumiin/väkivallan/kidutuksen vivahteiden kuvaustakin olisi tullut hyvin toimeen.

      • Noin juuri. Ja huomasin oman ihmispienuuteni, koska oli pakko lukea Ihmisen teot jälkeen silkkaa hömppää. Samoin Haurun kirjan jälkeen.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s