Päivittäinen arkisto: 8 huhtikuun, 2020

Enni Mustonen: Pukija

Syrjästäkatsojan tarinoita -sarja on jo kahdeksannessa osassaan. Linjakkaasti kertoja vaihtuu aina, kun uusi sukupolvi ikääntyy parikymppiseksi. Pukija-romaanissa (Otava 2020) kertojana on Viena. Ensimmäisten sarjan osien Ida täyttää 70, ja niitä seuranneiden osien Kirsti lähenee viittäkymmentä.

Kyllä perheen kahdesta aiemmasta polvesta olisi kertojiksi ja heistä riittäisi kiinnostavaa kerrottavaa, kokemuksen tuomaa syvyyttä, jota lukija voisi päästä tulkitsemaan. Kummankin naisen elämässä tapahtuu yhä niin askare- kuin tunnerintamallakin, mutta Mustonen antaa aina äänen uudelle sukupolvelle ja kyseisen ajan uusille virtauksille, jotka vievät nuoret aikuiset aiempia vuosikymmeniä poikkeaviin tilanteisiin. Ja aina ilmaantuu uusia taidelajeja, joihin sukeltaa. Tässä osassa se on etenkin elokuva.


Pukija käynnistyy Vienan kotiinpaluusta 1950-luvun kynnyksellä. Hän on lukion jälkeen ollut Skotlannissa au pairina, ja nyt on epäonnisen romanssin jälkeen oman elämän rakennusaika, mutta Vienaa vaivaa epätietoisuus omasta suunnasta ja Kirsti-äidin ohjailunhalu. Vienassa on silti puhtia ja tomeruutta. Silkkaa selviytyjätyyppiä.

wp-1586073671715.jpg

Ja nyt varotan juttuni lukijoita, sillä tästä kirjasta ei voi kertoa ilman juonipaljastuksia. Mustonen panostaa lähinnä tapahtumiin. Viena kertoo toimistaan tarkasti, ja kuten kirjasarjan alaotsikko velvoittaa, hän tarkkailee muita sivusta ja välittää lukijalle huomioitaan ja käytyjä keskusteluja. Lukijan ei kannata odottaa kerronnallisia kokeiluita tai syväluotauksia vaan tempautumista Vienan matkaan. Kerronnasta sen verran, että Vienan yleiskielen ohella dialogi värittää tekstiä karjalan ja pohjanmaan murteen sävyin.



Maailma on toipumassa sotavuosista ja vapautumassa säännöstelystä. Vienan perhekunta voi taloudellisesti hyvin, joten rohkeutta ja mahdollisuuksia modernin maailman menoon ja matkoihin riittää. Sarjalle ominaiset onnenkantamoiset osuvat Vienaan 1950-luvun alkuvuosina vähän samoin kuin aikanaan nuoreen Kirstiin 1920-luvun Pariisissa. Viena päätyy Suomi-filmien puvustamoon, Helsingin olympialaisten tulkkipalveluihin, Marimekon ensimmäiseen muotinäytökseen, Armi Kuuselan seuralaiseksi Miss Universum -kisoihin ja sen seurauksena Hollywoodiin Marilyn Monroen pukijaksi.

Eli aika överiksi menee. Siitä huolimatta arvostan Mustosen taitoa penkoa tausta-aineistoa ja hyödyntää siitä vakuuttavia yksityiskohtia Vienan silmin nähtynä. Vienalla on siis silmää yksityiskohdille, ja lisäksi hän lukee ihmisiä tulkiten pieniä säröjä. Sokea hän on itselleen ja äidilleen. Välillä nuoruuteen hyvin istuva epävarmuus näyttäytyy:

”Vielä lentokoneessa olin tuntenut itseni Armin oikeaksi matkatoveriksi, mutta nyt tajusin, että olin todellakin vain pelkkä pukija, laukkujen pakkaaja ja purkaja, pesijä ja silittäjä, jonka pitäisi oikeastaan kyetä olemaan näkymätön. Elämä sykki tuolla alhaalla [Central Park], mutta minä olin taas kerran ollut liian arka heittäytyäkseni sen pyörteisiin.”

Pukija on siitä poikkeava viihdekirja, ettei se keskity romansseihin vaan nuoren naisen itsellisyyden etsintään ja yksinäisyyden kokemuksiin. Henkilöitä, vanhoja ja uusia, vilisee, ja siksi kirjan alun henkilöluettelo on tarpeen. Kiinnostava uusi henkilö on pohjalainen self-made-woman Hollywoodista, ja se tuttavuus avaa Vienan elämään uuden lehden.

Tapahtumien vauhti on aika kova, eikä tunneasioita märehditä. Esimerkiksi Ida-mumma paljastaa salaisuutensa Vienalle, joka ei sitä sen kummemmin jää pohtimaan. Merkillinen yhteensattuma saa Idan avautumaan, ja vielä ihmeellisempään yhteensattumaan kirja päättyy. Se puolestaan kytkeytyy Kirstin nuoruusvuosiin. Vienalle kirjan loppuhuipennus iskee kipinän, ja siitä taitaa syntyä melkoinen roihu – siis seuraavassa kirjasarjan osassa, otaksun.

– –

Enni Mustonen
Pukija
Otava 2020
kahdeksas osa sarjasta Syrjästäkatsojan tarinoita
524 sivua.
Sain kustantajalta ennakkoon PDF-version:
kirjan julkaisupäivä 8.4.2020.

Jätä kommentti

Kategoria(t): Kirjallisuus, Romaani