Maisku Myllymäen romaani Hollyn (WSOY 2021) teksti uppoaa minuun jopa lukutilanteessa, joka ei ole järin otollinen keskittymiseen. Mutta juu, muu unohtui.
Romaanin miljöönä toimii eristyksessä oleva saari, jossa asuu Holly Ö, teatterimaailmasta vetäytynyt eksentrikko. Hänen luokseen saapuu viikoksi luontolehden juttukeikalle hiljainen intorvertti Eva. Holly on tehnyt saarellaan lintuhavainnon vihermehiläissyöjästä. Kyllä, oikeasti on olemassa sellainen lintu, ja joskus se poikkeaa Suomessa. Toinen juttu on, onko Holly tosiaan sen nähnyt.
Lintuja liihottelee romaanissa enemmänkin, sillä Eva on niistä kiinnostunut. Hän myös näkee ihmisissä lintujen piirteitä. Lintuja on romaanissa lisäksi täytettyinä ja kuvina kankaissa. Linnut, meri, kalliot, kasvit, saari – niistä saa symboliikkaa, tarkkaa kuvausta, samalla tunnelman epätodellisuutta.
•
Nyt sananen kerronnasta, joka minua tässä kirjassa eritoten ihastuttaa. Siinä virkistävä vaihtelu ulottuu virkerytmitempoilusta tyylihyppelyihin. Ei haittaa, vaikka kursivoidut kuulustelupöytäkirjakatkelmat auttavatkin arvaamaan tulevaa. Oleellista on, ettei romaanissa selitetä liikaa.
Kielenkäyttö on varmaa ja tuoretta. Esimerkiksi en ole ennen lukenut naisen lapsettomuusvalinnasta vastaavaa vertausta:
”Ajatelkaamme elämää maatuskanukkena: joskus syntyy se viimeinen yksilö, joka ei enää halkea, joka riittää itsenään, jonka jälkeen ei tule enää ketään toista.”
Kielikuvia putkahtelee sopivasti ja havainnot avautuvat raikkaasti. Vaikkapa näin:
”Robert istuu sohvalle Hollyn ja Evan väliin, levittää reitensä niin että naiset joutuvat vetämään jalkansa yhteen. Naisten reidet: kuin veneeseen sievästi vierekkäin asetellut puuairot. Miehen reidet: kuin airot, jotka on heitetty rehvakkaasti veneen laitojen yli.”
•
Mikä ihme Robert? Tai Robert(o). Tämän kahden naisen jänniteromaanin keskellä tosiaan pistäytyy mies, jota saa katsoa muikean ironisesti. Mies naisten väliin tarvitaan lisäämään Evan kierroksia, joista hän saa vauhtia ratkaisuihinsa. Kyse on määrittelyistä: kuka olla, millainen olla. Kuin varkain teemojen joukkoon solahtaa äitiyden ja äitisuhteen merkityksiä.
Ja sitten kahdesta naisesta. Vastakohtaisuuksien asettelu on tietoisen tyylittelevää, tyypittelevääkin: vaihdevuosinen, arvaamaton, räiskyvä Holly – pirteäkohtuinen, kömpelö, hiljainen Eva. Lukiessa ei siitä hämäänny, sillä asetelma ennakoi muutosta ja odottamatonta. Vaikka romaani on nimetty liihottelevan Hollyn mukaan, Eva lehahtaa sivuilta siivilleen. Ja myös sukeltaa:
”Hän sukeltaa silmät auki, katselee meren sisään. Ihminen, joka sukeltaa silmät auki, on joko utelias tai pelokas. Kun hän tulee takaisin pintaan, hän ajattelee: tällaista siis on, kun elämä ei valu ohi.”
•
Henkilökuvaukseen sekoittuvat tarkkanäköisyys jopa julmuuteen asti ja huvittuneisuus, vähän ilkikurinen. Voi miten pidän siitä, että ei ole tosikkomaista ja tarinassa on kerroksia. Eikä tässä nyt enempiä väreilevästä tunnelmasta tai Hänen olivat linnut -viboista. Joten: jopa luin onnistuneen esikoisen.
•
Maisku Myllymäki
Holly
WSOY 2021
romaani
255 sivua.
Lainasin kirjan kirjastosta.
Tuijata. Kulttuuripohdintoja 
Minäkin kuuntelin Hollyn – olipa riemastuttava esikoiskirja! Bloggaus odottaa julkaisuvuoroaan, on nim. vähän ruuhkaa.
Oletko mieltynyt nykyään äänikirjaformaattiin? Holly sopii varmaan kaikkiin formaatteihin.
Kuuntelen paljon äänikirjoja iltaisin ja siivotessa. Niitä on niin helppo kokeilla, mutta heppo myös jättää kesken. Bloggaaminen niistä on hankalaa, on palattava e-kirjaan. Kirjastovaraukset tulevat hitaasti, vaikka olin ajoissa liikkeellä.
Aiemmin kuuntelin paljon automatkoilla, mutta olen selvästi vähentänyt kuuntelua. En tiedä, miksi.
Upea, tiheätunnelmainen ja mieleenpainuva romaani!
Kyllä! Vaikka kirjan lopussa on liuta vaikuttajakirjoja, ote on ihan oma.
Paluuviite: Merihaaste 2021 | Tuijata. Kulttuuripohdintoja
Paluuviite: Finlandia-romaanivaihtoehtoni 2021 | Tuijata. Kulttuuripohdintoja