Päivittäinen arkisto: 1 marraskuun, 2021

Merihaaste 2021

Nannan kirjakimara haastoi merikirjojen pariin, Kirjoja ulapalta, kiitos siitä! Koontini taitaa kuitenkin olla sovellettu versio haasteesta. Meri ei ole valitsemissani kirjoissa pääosassa mutta silti oleellinen elementti. Joten, eiköhän ne silloin käy haastekirjoista.

*

Joukossa on yksi tietokirja, joka sopii lapsista aikuisiin. Silja Vuorikurun selkokirja Titanic. Maailman suurin laiva kertoo jäävuoreen törmänneestä suuraluksesta. Mukana on tarinoita tekniikasta ja laivan matkustajista.

Tässä klassikossa ollaan fyysisesti maan kamaralla mutta mieli ja jutut liikkuvat merellä tai liittyvät merikelpoiseen alukseen. Eli kyse on ylittämättömästä mieleenlainehteluromaanista: Volter Kilven Alastalon salissa.

Näissä uutuuskirjoissa saari merkitsee symbolia ja konkretiaa. Meren keskellä elämästä kirkastuu yksityiskohtia ja kokonaisuuksia. Maisku Myllymäki on kirjoittanut esikoisromaaniinsa Holly kiehtovan tunnelman. Johanna Venhon Syyskirja tuo Tove Janssonin meri- ja saarisuhteen lähelle, ja toinen päähenkilö Maria tähyilee rannalta saareen etsien elämänsä suuntaa.

Emma Puikkosen romaanissa Musta peili meri velloo öljynporauslautan ympärillä. Se ei ole romaanista kaikki mutta ilman merta ei olisi loppuhuipennusta. Inkeri Markkulan romaanissa Maa joka ei koskaan sula merestä ja jäätiköstä näkyvät ilmastonmuutoksen vaikutukset, ja vaikkei meri ole tässäkään romaanissa pääasia, ilman merta sitäkään ei olisi.

2 kommenttia

Kategoria(t): Kirjallisuus