Sally Rooney: Kaunis maailma, missä olet

Sally Rooneyn kirjaa Kaunis maailma, missä olet (Otava 2021) kutsutaan kirjalliseksi tapaukseksi kautta maailman. Odotukset ovat korkeat Normaaleja ihmisiä jälkeen, koska siinä (etenkin tv-sarjassa) Rooneyn tarkkuus kuvata nuoruuden hapuilua ja hajalla oloa rikkoi suojauksia.

Toin uutuusromaanin lukemiseen taakaksi tunnelman ja tukun problematiikkaa, joka vaivasi Normaaleja ihmisiä -kirjan ja tv-sarjan henkilöitä. KMMOn (lyhennän uuden romaanin nimen KMMO, ihan omia vaivoja vähentääkseni) päähenkilöt eivät ole samoja mutta tuntuvat samoilta. KMMO-henkilöt ovat varttuneet kolmikymppisiksi, eivätkä ongelmat ole juuri Normaaleista ihmisistä muuttuneet, eivät ainakaan vähentyneet.

•

Romaani kertoo 29-vuotiaista ystävyksistä. Alice on hermoromahduksen kokenut menestyskirjailija, joka vetäytyy pieneen irlantilaiskaupunkiin, jossa hän kohtaa ajelehtivan Felixin. Alicen ystävä Eileen työskentelee Dublinissa kirjallisuuslehdessä. Naisten yhteinen ystävä Simon on Eileenin nuoruudenihastus.

Romaanin naiset rypevät tahoillaan 30-kriisissä, elämän tarkoituksettomuuden ahdistuksessa, Eileenin tapaan: ”Jos en koskaan saa lapsia tai kirjoita kirjoja, mikä vaikuttaa todennäköiseltä, minä en kai jätä maapallolle mitään itsestäni.” Kaikki henkilöt potevat vaikeutta kakistaa tunteitaan ulos, jolloin monia keskusteluja (ja sivuja) saadaan kulumaan jojoiluun tunteiden syvyyden aprikoinnissa sekä rakkaudentunnustusten ja menetysten pelossa. 

Nyt seuraa karkea (juoni)paljastus, varo! Siispä: olen äimänä, sillä pidän lässähdyksenä, että kirjan lopussa parisuhteet solmiutuvat arkisiksi onnensykkyröiksi. Näemmä henkilöt eivät saaneet minua pauloihinsa, koska en täysin heittäydy heidän elämäntuskansa helpotukseen.

•

Rooneyn kerrontaa pidän monin osin mielenkiintoisena. Tekstissä on sivukaupalla vuoropuhelua, jota kerrotaan raportoivasti, ei dialogilainauksin. Se painaa tekstiin ihan omanlaisen leimansa: tuntuu kuin ulkopuolinen, ilmeetön simultaanitulkkaaja välittäisi tilanteet lukijalle. Tyyli tuo mieleen draamasuunnitelman, eli päättelen romaanista sukeutuvan tv-draaman. Muutenkin ilmaisu on elokuvallista.

Romaanissa vuorottelevat Alicen ja Eileenin elämäntapahtumat ja naisten sähköpostit toisilleen. Viestit eivät ole oikeastaan henkilökohtaisia kaverikirjeitä vaan pikemmin osaamisen osoituksia, teoreettisia pohdintoja muun muassa otsikon mainitsemasta kauneudesta.

”Se saa minut ajattelemaan sitä, mitä sanoit sähköpostissasi kauneudesta ja siitä, miten vaikeaa on uskoa että kauneus voisi olla tärkeää tai merkityksellistä, kun se on vain sattumanvaraista. Mutta se tuo elämään mielihyvää, vai mitä? En usko, että tämän ymmärtäminen edellyttää uskonnollisuuta.”

•

Yksi kirjan henkilö pitäytyy katolisessa uskossa ja on siten hieman friikki muiden silmissä. Tuntuu kuin Rooney jotenkin hamuilee ihmisen mahdollisuutta pohjata johonkin lujaan, jota usko voisi merkitä. Muuten henkilöt on heitetty hermoilemaan matoseen maailmaan. Ehkä rakkaus voittaa – myös koronan kourinnassa.

”On silti parempi rakastaa jotakin kuin ei mitään, parempi rakastaa jotakuta kuin ei ketään, ja minä olen täällä, elossa tässä maailmassa, enkä kadu sitä hetkeäkään. Eikö se ole omalla tavallaan erityinen lahja, siunaus, jotakin hyvin tärkeää?”

Rooney onnistuu taas seksitunnelmien tulkkina eli epävarmuuksien, toisen tunnustelun sekä läheisyyden vaikeuden ja kaipuun ilmaisemisessa. Myös itsenään riittämättömyys on kipeän tehokkaasti kuvattu, ja jotkut tunnelmakuvaukset ovat hienoja. No sitten. KMMO toistaa itseään, myös kuprut henkilöiden suhteissa lapsuudenperheisiin toistuvat. Kummastelen ihmisten ulkonäön ja viiden vuoden ikäeron kommentointia.

Hajahuomioistani voi päätellä, että kokonaisuutena KMMO ei säväyttänyt, vaikka tunnelma viehätti. Taidan olla 30 vuotta liian vanha tälle kirjalle.

•

Sally Rooney

Kaunis maailma, missä olet

suomentanut Cristina Sandu

Otava 2021

313 sivua.

Sain kirjan kustantajalta.