Eeva Kiven sotamuistelmien Aika-sarjaan kuuluu kolme kirjaa Talvisodan aika, Välirauhan aika ja Jatkosodan aika. Juttuni julkaisen ennenaikaisesti, sillä kolmas osa on minulta lukematta. Kolmihenkinen kirjapiirini valitsi toukokuun tapaamiseen Kiven välirauhamuistelman, joten se on jutun keskiössä.
Kilven kaunokirjallisissa muistelmissa on ominaista tulkinta muistoista ja muistamisesta. Talvisodan ajasta poimin johtolangan:
”Muistot osoittautuvat oikukkaiksi kun niitä lähestyy. Ne tuntuvat ensin kiinteiltä ja selviltä, mutta kun niitä alkaa kosketella, ne ovatkin äkkiä hauraita ja särkyviä kuin kasvit vanhassa herbaariossa; niistä putoilee osia pois, ne muuttuvat läpikuultaviksi kuin aaveet ja heijastelevat toinen toisiaan, niin että niitä on vaikea sijoittaa oikeaan aikaan ja paikkaan.”
Välirauhan ajassa kertoja täsmentää kerrontaotetta, jonka on tarkoitus välittää muistoja:
”Ajatukset poukkoilevat kronologiasta välittämättä. On kuin ajallinen perättäisyys olisi muistojen maailmassa kaikkein vähiten sitovia ominaisuuksia. Jatkuvuus näyttää muodostuvan aivan muista tekijöistä ja niidenkin todellinen luonne jää salaan, keksipä niille kuinka päteviltä kuulostavia selityksiä tahansa.”
☆
Tuntuu väärältä luonnehtia Kilven kerrontaa miellyttäväksi tai viehättäväksi, koska sota-ajan kokemuksia ei voi millään muotoa pitää sellaisina. Kiven notkea kerronta vain lisää houkutusta käyttää moisia määreitä. Vanheneva kertoja-Kilpi yhdistettynä poikkeusolojen koululaisminään on joustava kertoja.
Viime vuosina kotimainen kaunokirjallisuus on käsitellyt aika paljon sotaa ja evakkoutta, mikä on tarpeen, sillä kodin, omaisuuden ja juurien menettäminen on yksi suurimpia tragedioita. Kaikki kunnia fiktiolle, mutta oli tarpeen välillä lukea kaiken kokeneen kirjoittajan kokemuksen todistusvoimaa, miten koulu- ja teinikäinen on elänyt tuon ajan.
☆
Lukupiirissämme Johanna ja Taru olivat samoilla linjoilla kanssani: Kilpi kuvaa kokemuksensa luontevasti, lukijaystävällisesti. Etenkin ensimmäinen osa teki meihin vaikutuksen kotirintamakokemuksena ja kouluikäisen näkemyksenä. Johanna nosti esille sen, miten myös muistamisen yleinen merkitys nousi kirjassa esille.
Välirauhan ajassa meitä puhutti oppikoululaisen pakkotilanne elää kaukana kotona ja erillään läheisimmistä. Taru luki myös trilogian viimeisen osan Jatkosodan aika, jossa kirjailija luonnollisesti kuvasi taas sotaa ja menetyksiä.
Keskustelimme paljon siitä, miten perustavalaatuista on jättää omat maat ja mannut taakseen ja siirtyä pakolaisena jopa vihamieliseen uuteen ympäristöön. Taru toi esille ukrainalaistaustaiset opiskelijansa – sen, että Kilven kokemaa tapahtuu yhä. Kirjallisuuden merkitys tuntui meistä taas tärkeältä: se herättää empatian, ja siten toivomme ymmärryksen kovista kohtaloista siirtyvän tosielämään.
Puhuimme lisäksi subjektivisesta aikakokemuksesta. Tiheys ja intensiteetti ei katso kelloa eikä kalenteria. Sen Kilpi tiivistää niin, ettei tarvita pitkiä psykologisoivia kuvailuja, näin Välirauhan ajassa:
”On kesä 1940. Meillä on takanamme sota ja siitä tuntuu jostain syystä olevan hirvittävän pitkä aika, vaikka sen päättymisestä on todellisuudessa vasta muutama kuukausi. Me olemme nyt sodankokeneita ihmisiä.”
☆
☆
Luimme myös Rachel Kushnerin romaanin Mars Room (Tammi 2025). Siinä on kenties kyse maan sisäisestä sodasta, nakerruksesta sisältäpäin. Kushner kuvaa amerikkalaista systeemia, jossa vankilat täyttyvät – maa jakautuu vähintään kahtia ja menettää potentiaaliaan.
Johannan kanssa kuuntelimme Kushneria Helsinki Lit -tapahtumassa, jossa hän kertoi kirjastaan. Hän kertoi siitä, mikä välittyi romaanistakin: inhimillisyyttä ja humaanisuutta voi olla, vaikka olot ovat kauheat; ihmiset sinnittelivät yhteisössään, jolle ei ole vaihtoehtoja – ja niin he rakentavat yhteisöllisyyttään. Kushner ei ymmärrä oikeusjärjestelmää, jossa tuomiot voivat olla moninkertaisia elinkautisia. Emme mekään, tämän kirjan lukijat.
Mars Roomin suhteen lukukokemuksemme jakautuivat: Johanna vaikuttui romaanin tavasta kuvata mätää yhteiskuntaa; Tarulla kirjan lukeminen venyi, mutta lukukokemus oli kokonaisuutena ok. Minä en oikein saanut romaaniin otetta, ehkä vaakakupissa painoivat Luomisen järven nostattamat odotukset.
☆
Eeva Kilpi: Talvisodan aika, lapsuusmuistelmat, Aika-sarja, osa 1,WSOY 2017, 137 sivua eKirjana.
Eeva Kilpi: Jatkosodan aika, ikävöinnin aika, Aika-sarja, osa 2, WSOY 2017, 115 sivua eKirjana.
Rachel Kushner: Mars Room, suomentanut Arto Schroderus, Tammi 2025, 248 sivua eKirjana.
Luin kaikki BookBeatissa.
Tuijata. Kulttuuripohdintoja 