Olli Jalonen: Taivaanpallo

Niin Angus se on niin että me elämme kahdessa todellisuudessa. Ensin on se mitä me olemme. Sitten on se mitä me ajattelemme olevan. Ensin on kovat kivet ja suolainen meri ja maapallo pyörii ja kiertää aurinkoa. Sitten on meidän vahvoja ajatuksiamme että vielä muutakin täytyy olla. Niitä me yritämme löytää ja todistaa. Ymmärrätkö?

Ja Angus ymmärtää, mitä tähtitieteilijä Edmond Halley sanoo. Ja minä ymmärrän, että käsissäni on nyt sellainen fiktio, jonka maailma saa valtoihinsa. Tällaista on kaunokirjallisuus parhaimmillaan, eli ei ole merkitystä ajoilla, paikoilla ja henkilöiden iällä ja sukupuolella, kun kerronta rakentaa todellisuuden, joka on lukuhetkessä totta ja jonka aistii kokonaisvaltaisesti. Olen suuren kertomuksen äärellä: Olli Jalosen romaani Taivaanpallo (Otava 2018).

Jalonen yllättää täysin hakemalla aiheen 1600-luvulta. Viimeisimmät romaanit ovat valaisseet nuorukaisen kehitystä sodanjälkeisessä Suomessa (Miehiä ja ihmisiä ja Poikakirja). Ja sitten havaitsen, että niissä yhteiskuntaluokkien ja ympäristön merkitys yhdistettynä päähenkilön kasvun kuvaukseen ovat merkityksellisenä läsnä kuten nyt Taivaanpallossa. Kuvaustapa ja tunnelma ovat kuitenkin nyt erilaisia.

Lähtökohta on se, että nuori tähtitietelijä Edmond Halley käväisi Saint Helenalla tutkijakollegansa kanssa ja vaikutti monin tavoin koko Anguksen perheeseen. Romani käynnistyy siitä, kun Halleyn lähdettyä poikaan jää opinnälkä ja sen myötä taito havainnoida ympäristöä tarkasti tähtien liikkeistä lintuihin ja ihmisten käyttäytymiseen. Romaanin alussa Angus on kahdeksanvuotias ja lopussa hän täyttää 13 vuotta (1679 – 1683). Romaani jakautuu kolmeen pääosaan: Anguksen perheen tilanteeseen Saint Helenan saarella, pojan merimatkaan kohti Lontoota ja alkuaikoihin tähtitieteilijä Halleyn kodissa.

Taivaanpallo1

”Kysyn että mitä maailmassa on mitä ei saarella ole.”

Jalosen kirjassa ihmiset eivät todellakaan ole yksinäisiä planeettoja tyhjässä avaruudessa vaan tiukasti kytköksissä ympärillä tapahtuvaan. Imperiumin sekasortoisuus vaikuttaa Brittein saarelta Saint Helenalle saakka, sillä uskonkiistat protestanttien ja katolisten välillä ovat oiva maaperä vehkeilylle ja vallankäytölle, ja jyrkät luokkaerot vaikuttavat ihmisten suhtautumiseen toisiinsa sekä ihmisen mahdollisuuksien ja arvon määrittelemiseen. Anguksen perheen asemattomuus ja riippuvuus ”hyväntekijöistä” on yksi esimerkki, ja toinen on se, millä hinnalla Angus maksetaan laivaan salamatkustajaksi – lisää esimerkkejä piisaisi.

Yksi tärkeä teema on kuuliaisuus. Angus on kasvatettu Jumalan ja kuninkaan kunnioitukseen, ja muita toteltavia ovat Halley, pastori ja äiti. Ja nyt pääsen kirjan hienoon kerrontaan. Romaanin minäkerronta upottaa täydellisesti pojan ajatusmaailmaan ja asioihin, joista se koostuu. Saan ikään kuin suodatetun kuvauksen ja samalla itselleni vallan tehdä aikuisen johtopäätöksiä asiantiloista sen perusteella, mitä lapsi-Angus kertoo. Se pitää minut valppaana, se virittää keskittymiseni nupit kaakkoon.

Muita pääteemoja ovat uskon, taikauskon, tiedon ja tietämättömyyden rajojen venyttäminen valistuksen aikaan. Olen haltioissani romaanin loppupuolella Halleyn ja Anguksen matkassa, kun minulle konkretisoituu, millaista on maailmassa, jossa ensimmäisen kerran keksitään nykyisin itsenstäänselvät fysiiikan lait. Se on uskomusten voittamista, mittaamista, miettimistä, punnitsemista ja mullistavaa uuden ymmärryksen luomista. Vaikka Jalosen kirjan henki on vakava, en voi estää hymynkaretta, kun Angus eräällä oivalluksellaan muuttaa minun käsitykseni siitä, mitä kaikkea voi tarkoittaa Halleyn komeetta. (Olen arvoituksellinen ihan tarkoituksellisesti.)

”Että ensimmäinen on se missä ihminen on. Ja toinen on se mitä ihminen ajattelee.”

Olen säästellyt romaanin ytimet juttuni loppuun: henkilökuvaus ja kieli. Voin vielä mainita Taivaanpallon yhdeksi teemaksi uuden oppimisen merkityksen, ja Angus on aivan poikkeuksellisen oppivainen ja hoksaavainen. Erityishenkilön elämän alkukaari ei ole lainkaan ristiriidaton niin kuin ei ole sekään, että pojan esikuva Halley olisi yksionomaan hyvä mies. Angus on ihmiskoe, riipaisevasti ja moniulotteisesti sellainen –  ja siksi koko romaanin juoni ja perusta sisältää kaikkea muuta kuin yksioikoista sisältöä.

Vaikka romaanin loppupuoliskolla hetkittäin ajattelen fokuksen hämärtyvän, heitän moiset ajatusailahdukset syrjään upeiden kuvaustuokioiden vuoksi. Niitä ovat esimerkiksi Anguksen ensilumikokemus tai loppusivujen mittausretki. Olen nöyränä Jalosen kaltaisten taitureiden edessä: siis näin voi kielellä luoda maailmaa, aivan omaperäisesti ja silti saavutettavasti ja uskottavasti.

Olen lukenut kevääni hienoimman (historiallisen) romaanin, joka puhuttelee minua monella tasolla ja joka avaa sitä, miten ympäristö, aika ja asema rajaavat meitä. Aluksi minun on vaikea päästä kielen rytmiin mukaan, mutta kun sen saavutan, se siirtyy verenkiertooni. Pojan havainnot ja niiden laajennukset ajatelmiksi hivelevät mieltäni. Pääsen esimerkiksi seuraamaan konkreettisen ajattelun kehittymistä abstraktiksi. Ajattelun hienous tarinan takana on romaanin yksi puoli, toinen on se, että se mahdollistaa päähenkilöön eläytymisen.

Kuljen paljasjalkaisen pikkupojan nahoissa 1600-luvun kaukaisen saaren puunlatvuksissa siristelemässä taivaalle, kärsin purjelaivan märssykorissa ja orjalastin laskennassa sekä sinnittelen kalseassa Englannissa vierasta aksenttia puhuvien keskellä yksin, matkassani vain valtava halu selvitä ja oppia.

Silloin kun tuntuu näin on itsellä korkea olo eikä voisi olla hetkeä paikoillaan ja ajattelematta. Vaikka jalat ovat liikkumattomina, niissä silti tuntuu että ne jo kävelevät ja juoksevat. Vaikka pää on sidottu nahkaremmillä, ajatuksissa liikkuu suunnitelmia ja miettimistä että mitä sitten jos ja vielä varmemmin että mitä sitten kun.

Toivon, että Anguksen tarina jatkuu. Toivon, että englanninkielinen maailma saa Taivaanpallon käännettynä ihailtavakseen.

P. S. Taivaanpallo tähtitieteessä tarkoittaa koko taivasta katsottuna niin, että kaikki taivaankappaleet on sijoitettu havaitsijaa ympäröivän kuvitellun pallon sisäpinnalle.

Taivaanpallo2
– –

Olli Jalonen
Taivaanpallo
Otava 2018
romaani
461 sivua.
Sain kirjan kustantajalta.

10 kommenttia

Kategoria(t): Kirjallisuus, Romaani

10 responses to “Olli Jalonen: Taivaanpallo

  1. ritvamirjamisuhonen@gmail.com

    Luin viimeksi Olli Jaloselta Yksityiset tähtitaivaat tammikuun 2016 alussa.
    Tiesin hänen työstävän romaania ja nyt voin vain kiittää sinua Tuija uskomattoman hienosta johdattelustasi hänen uusimpaan romaaniinsa.

  2. Kuuntelin tämän Storytellin äänikirjana, loistavana lukijana oli Aku Laitinen.

    Odotin tätä kirjaa kovasti, enkä pettynyt. Jalonen ja kartanpiirtäjien sanasto, tähtikarttojen jopa vielä, mikä voisi olla ihanampaa!

    Ajoittain otti kyllä koville lukea kaikesta tuosta epäoikeudenmukaisuudesta mitä pieni Angus äiteineen ja sisarineen sai kokea. Ja toinen vain pää kallellaan miettii, että osaako nyt varmasti olla tarpeeksi nöyrä! Mutta se on sitä ajankuvaa varmasti ihan aidoimmillaan, sekin.

    Parasta Jalosen kerronnassa on varmaan tuo, että hän jättää lukijalle tilaa kehitellä omia päätelmiä, eikä tarjoa valmiita yksioikoisia ratkaisuja tai henkilökuvia.

    • Erja, olen ihan samaa mieltä tuosta hienosta ratkaisusta, että lukijalla on mahdollisuudet tehdä johtopäätöksiä pienen pojan havainnoista. Tilaa on sekä henkilövetoiselle syväluotaukselle että lukijan asiayhdistelyille. Monitasoinen, hieno romaani!

      Nostan hattua sille, että kuuntelit kirjan. Olen viime vuodet harjoitellut äänikirjakuuntelua painottaen juonivetoisia romaaneja. Olisikohan tämä sujunut minulta kuunnellen? Kenties. Lukijalla on suuri merkitys.

  3. ritvamirjamisuhonen@gmail.com

    ”Sellaisesta ihmisestä näkee että mitä hän tahtoo niin sitä kohti. Minäkin tahdon.”
    Suuren kirjallisuuden tunnistaa siitä, että kirjan ei toivoisi loppuvan. Olli Jalosen romaanissa kaikki toimii:kerronta, juonenkuljetus, henkilöhahmot, luonnon ja tieteellisten tutkimusten kuvailu (sikäli kuin niistä mitään ymmärrän), ajankuva. Vaikka ei olisi omaa osaamista yhtään esimerkiksi tähtitieteestä, voi haltioitua nuoren oppipojan tavoin.
    Hieno, monikerroksinen romaani, joka kestää monta lukukertaa.

  4. Arja

    Korkea olo, juuri niin! Ja yhdyn täysin kommenttiisi siitä, että muun kuin suomenkieliset ansaitsisivat myös tämän tarinan. Joka on ihmeen iätön ja ajaton, vuosiluvuista piittaamatta. Mieleen tuli jopa Sinuhe, jonka tavoin kirja vie omintakeisella kerronnallaan mukaan, laajoihin maailmoihin. Hieno kuvaus, Tuija. Ja kiitos lukuelämyksestä kirjalainana.

    • Kiitos, Arja! Taivaanpallo on täyteläinen ja tyhjentymätön. Hieno kirja – toivottavasti monien ja erikielisten lukijoiden saavutettavissa.

  5. Saija Halonen

    Juuri laskin kirjan hellästi. Pöydälle. En vielä raski siirtää hyllyyn ahtauteen. Blogista löysin muodon harhaileville ajatuksilleni. Juuri niin : korkea olo.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s