Esittelen satunnaisessa järjestyksessä kuusi kirjaa, jotka ovat suosikkejani romaanikategorian Finlandia-ehdokkaiksi. Teen sen kaiken uhalla, sillä takana on karvas kokemus esikoispalkintolistauksesta, jossa oikeaan osui 1,5 tarjokastani.
Olli Jalonen: Taivaanpallo
Poikkeuksellisen lapsen kautta tavoitettu kokemusmaailma 1600-luvulta valloittaa, samalla romaani vie uskomattomalle matkalle Saint Helenalta Lontooseen ja valistuksen vallankumouksellisuuteen. Monikerroksisessa kirjassa riittää lukunautintoa.
Aki Ollikainen: Pastoraali
Yhdenpäivänromaani tarjoaa kokemuksia kesäisestä itäsuomalaisesta maisemasta, luontokappaleista karitsasta haukeen, kolmen polven rakkauskokemuksista ja elämän arvaamattomuudesta. Kerronta imee tunnelmiin.
Minna Rytisalo: Rouva C
Minna Canthin nuoruuden ja avioliiton fiktiointi tekee tepposet ja lukijana uskon asioiden olleen niin kuin romaani kertoo. Oivaltavaa on kuvata ja kuvitella, mitä oli ennen Canthin kirjallista uraa.
Vilja-Tuulia Huotarinen: Niin kuin minä heidät näin
Ehdokaslistani musta hevonen on tässä! Rakenteellisesti vinkeä romaani tyylittelee reippaasti opettajainhuoneessa ja teinitodellisuuksissa, sen lisäksi se loikkii näkökulmista ja aikatasoilta toisiin aina tulevaan asti. Reipasta ja raikasta.
Peter Sandström: Äiti marraskuu
Kirja sisältää kahdeksan pohdintoa, mutta olkoon se minun puolestani episodiromaani. Sandströmin proosa innostaa siksi, että se on arvaamatonta, tunnelmaltaan nyrjähtänyttä ja siksi perin inhimillistä. (Kun tietokirjatyyppinen Niemi voitti viime Finlandian, miksei sitten tämä?)
Mia Kankimäki: Naiset joita ajattelen öisin
Matkakirja, esseekokoelma, tietotekstikooste, autofiktio ja mielikuvituksellinen asiayhdistelyteos – nautittavaa proosaa, joka ankkuroituu vankasti aikoihin ja paikkoihin ja joka elähdyttää. (Kun tietokirjatyyppinen Niemi voitti viime Finlandian, miksei sitten tämä?)
Tietoa Finlandia-palkonnosta Kirjasäätiön sivuilla.
Tuijata. Kulttuuripohdintoja 
Hyviä ehdotuksia. Täytyy sanoa, että en ole lukenut näistä vielä mitään. Mutta listalla on monikin. Tuota Kankimäen kirjan lukemista odotan innolla.
Anneli, onpa sinulle vielä sitten tulossa hienoja lukukokemuksia!
Hieno lista, josta löytyy muutama sama teos kuin minulta. Mietin myös tuota Kankimäen sopivuutta romaaniehdokkaaksi: https://tituma2.wordpress.com/2018/11/01/ehdokkaitani-finlandia-palkintoehdokkaiksi/
Kiitos kommentistasi! Eikö vain, mennään viime vuoden genrehämmentäjien linjoilla.
Paluuviite: Ehdokkaitani Finlandia-palkintoehdokkaiksi – Nostetaan teksti pöydälle
Olli Jalosen Taivaanpallo voitti Finlandia-palkinnon ansaitusti. Se on yksi suomalaisen kaunokirjallisuuden huipputeoksista.
Arvostin edellisenä vuonna Riitta Jalosen Kirkkautta suuresti ja veikkasin etukäteen sen voittavan ko. palkinnon. Kun purin pettymystäni, sain kuulla, ettei taidetta ole järkevää laittaa kilpailemaan paremmuudesta. Hyväksyin ajatuksen.
Sensijaan en ymmärrä, että Ylen pääuutisissa haastateltu kulttuuritoimituksen toimittaja Miia Gustafsson ei osannut analysoida voittanutta teosta muuten kuin pitämällä valintaa varmana ja turvallisena, kirjaa helppona lukea jne. Kun luin hänen toimittamansa Ylen kulttuuritoimituksen arviot Finlandia-palkintoehdokkaista, sama sävy toistui:”Angus pääsee pakoon Lontooseen”, ”Jalosen kirja on varsinainen seikkailuromaani” – mutta myös ”kirja on ylistys sivistykselle”.
Viimeisestä lauseesta olisi ollut hyvä aloittaa ja kiittää syvällisestä, monikerroksista ja humaanista teoksesta, jossa fiktio oli rakennettu faktaan turvautuen.
Sinua Tui kiitän kaikista blogeistasi. Kaikista kirjoista tai taide-elämyksistä en ole samaa mieltä, mutta kaikki ovat kiinnostavia ja ajatuksia herättäviä.
Ritva, kaunis kiitos sinulta! Ihmettelin myös mainitsemiasi toimittajan kommentteja. Jalosen romaani on monikerroksellinen, kielellisesti ja kerronnallisesi sävykäs – ei kronologisuus ja matksuatminen paikasta toiseen tee siitä simppeliä seikkailukertomusta.
Paluuviite: Tuijatan vuosi 2018 | Tuijata. Kulttuuripohdintoja