Pauliina Vanhatalon kirjan nimi osuu ytimeen: Tuntemani maailma (S&S 2021). Kirjoittajan maailmaa hallitsee tunteiden väkevä valta. Kirja pyörii kirjoittajan oman (tunne)navan ympärillä, mutta se ei ole mikään kontekstistaan irtoamaton irrallinen egotrippi.
Vanhatalon kaksi aiempaa omaelämäkirjaa (Keskivaikea vuosi ja Toinen elämä) lukeneet osaavat odottaa, että kirjailijan omakohtaiset kokemukset ja pohdinnat tarjoavat yleistä ajateltavaa ja peilattavaa. Uutuuskirjassa kirjailijan huolet, masennustaipuvaisuus ja stressitekijät kytkeytyvät maailmantilaan, jossa ilmastokriisi ja pandemia vaikuttavat. Tuntemani maailma on kiinni tässä ajassa.
•
Vanhatalo tutustuu kirjoihin, joissa käsitellään psykopatiaa. Hän poukkoilee myös somen keskusteluryhmissä, joissa mukana on psykopaatteja. Koska Vanhatalon ongelma on liiallinen empatia eli muiden tunnetilojen imeminen itseen, voisi psykopaateilta oppia tapoja irrottautua tunteiden imusta.
”Säälittelevät kuvaukset psykopaattien latteasta tunne-elämästä aiheuttavat minussa kateuden pistoksia. Miten vapaasti ihminen voikaan liikkua ja toimia maailmassa, kun tunteet eivät tule tielle. Miten miellyttävää elämän täytyy olla, kun kaikkea katsoo suloisen välinpitämättömyyden läpi.”
Vastakkainasettelu tuntuu kiinnostavalta, vaikka se vaikuttaakin äärimmäiseltä. Kirjan myötä tieto psykopatiasta lisääntyy, myös ymmärrys siitä, että egosentrisyydestä on siinä kyse kuten myös omien tunteiden vyöryn alle jääneelläkin. Tarvitaan keinoja suhteellistaa. Se ei ole helppoa, koska kaunokirjailijatyöhönkin kuuluu kömpiä toisten nahkoihin ja sielunsopukoihin.
Kirjan kertoja löytää terapiassa syitä ja seurauksia reagointitapoihin, ja vanhat potilasasiakirjat avaavat suljettuja muistoja. Vanhatalo kertoo tavoistaan etsiä mielenrauhaa esimerkiksi mietiskelystä, puutarhan perustamisesta ja luontoelämyksistä.
”Kiihkeimmän romanttisen luontohuumani väistyessä huomaan, ettei itsekeskeisyydestä luopumisesta ole juurikaan hyötyä, jos kaiken keskiössä näkee kuitenkin alati ihmisen: ihmismielen, ihmisen kokemuksen, ihmisten maailman, ihmisten tarpeet ja pelot. Joskus tuo ajatus saa minut tuntemaan metsässä itseni tunkeilijaksi. On kuin olisin löytänyt kulkiessani maasta jotakin arvokasta vain tajutakseni ettei se kuulu minulle.”
•
Koen kirjassa kiinnostavan jännitteen avoimuuden ja korrektiuden välillä ja pidän siitä. Avoimuutta on tarpeeksi mutta itsesuojelua myös, samoin läheisten tai terapian suhteen.
Tuntemani maailma päättää onnistuneesti omaelämäsarjan. Vanhatalon heilunta kaaoksen ja hallinnan välillä – symbolisesti luonnon ja puutarhan välillä – jättää inhimilliseen keskeneräisyyden tilaan. Kirja ei ole mitenkään keskeneräinen. Kielen tarkkuus ja taitavuus miellyttävät. Samoin mielistyn lyhyiden lukujen sykkeeseen sekä kokemusten, lähdeaineiston ja tulkintojen vaihteluun.
•
Pauliina Vanhatalo
Tuntemani maailma
S&S 2021
omaelämäkirja
76 sivua eKirjana.
Luin BookBeatissa.
Tuijata. Kulttuuripohdintoja 