Kuuma kesäkuun alku helottaa, mutta hikoilua on ollut tarkoitus lisätä jännärein. Olen ajoittainen dekkarilukija, joka innostuu psykologisesta jännityksestä, karttelee sarjamurhaajien verikekkereitä ja toimintapainotteisia trillereitä. Mutta miksi ylipäätään käännyn kirjajännityksen puoleen?
•
Välillä elän jaksoja, jolloin murhaviihde tuntuu työläältä. Tuntuu pahalta ihmisten muutenkin rajallisten päivien piittaamaton katkaisu – vaikkakin fiktiossa. Jään pohtimaan kuoleman lopullisuutta, elämän arvoa, läheisten kohtaloa, rikollisen perhetaustaa ja seuraamuksia… Tästä ehkä jo päätteletkin, miksi psykologinen jännitys on minun makuuni. Kiinnostun, kun kirjassa ei tyydytä vain juoneen vaan pureudutaan ihmisen osaan.
Mietin, väijyykö minua tosikkous. Tunnistan kyllä viihdytysvaikutukset. Dekkarit ja trillerit iskevät jonnekin sellaiseen osaan ihmistä, joka pitää valppaana ja vetoaa arvoituksen ratkaisuhaluun. Pelon ja jännityksen kokemukset sekä arvoitusten arvailu valpastuttavat. Samasta syystä kai ihmiset metsästävät, harrastavat kamppailulajeja, seuraavat kiperiä urheilutilanteita, kauhuleffoja ja jännäreitä. Ehkä dekkariharrastelu on jäänyt minulle jäljelle saalistusvietistä.
Ja juu, se on välillä vain ajanvietettä.
•
Osallistuin kuluneella viikolla kirjasomen dekkariviikkoon. Mahdutin valikoimaani keskenään hyvin erilaisia kirjoja. Ne sijoittuvat lisäksi eri aikoihin. Ehkä eniten näissä viehätti historian punominen jännitysjuoneen: kaikissa menneisyys vaikutti tekoihin. Tässä saaliini:
8.6. Villy Lindefelt: Miltä tuntuu tappaa
9.6. Indrek Hargla: Apteekkari Melchior ja Gotlannin piru
10.6. Elina Backman: Kun jäljet katoavat
11.6. Sujata Massey: Murha Bombayssa & Satapurin jalokivi
12.6. Tuomas Lius: Sudenkorennon kesä.
Vaikuttaa vahvasti siltä, että kesääni viihdyttää ainakin Yle Areenan Komisario Lewis (taas kerran ja vaikka tuotantokausi toisensa perään ruumismäärät lisääntyvät), myös jokunen muukin poliisisarja. Ja varmasti luen muutaman dekkarinkin, taas.
P.S. Dekkariviikon koontijuttu ilmestyy 14.6. blogissa Yöpöydän kirjat.
Tuijata. Kulttuuripohdintoja 
Sinulla on ollut erinomainen dekkariviikko. Ja hyviä dekkareita. Itse sain postatuksi vain yhden kirjan. Toinen on luvussa, tuo Sudenkorennon kesä.
Kiinnostaa, mitä ajattelet Sudenkorennon kesän Joensuu-kuvauksesta!
Minulla oli pari vanhaa juttua tallennettua, ja nyt tuli tilaisuus postata ne. Siksi kertyi näin monta juttua tälle viikolle.
Oletpa lukenut paljon dekkareita, minäkin postasin vain yhdestä.
Välillä luen niitäkin. Rankka työkevät vaati tällaista. (Ja kaksi juttua on vanhoista lukukokemuksista.)
Tämä on lyhyt tarina:
Harhautettu ryöstäjä
He olivat kahvilla ulkona. Kuului pamaus ja väki meni sisään. He katsoivat miestä joka ampui ja mies alkoi tulla heitä kohti. Joku otti ison lankkupalan ja iski miestä. Mieheltä meni taju. He kantivat tajunsa menettäneen miehen autoonsa ja veivät tajuttoman miehen kauas. Mies heräsi sitten. Mies ei kuitenkaan palannut siihen missä he olivat kahvilla.
Mies jatkoi vaelteluaan maissa ja mies ryntäsi kauppaan ja sai kassan auki ja piteli myyjää ja otti kaikki kassan rahat. Mies jatkoi menoaan ja hänelle riitti nämä rahat joksikin aikaa. Lehdessä luki muutamia ryöstöjä oli kaupungilla tehty.
Kului puoli vuotta kun samanlainen ryöstö oli silloin tehty. Ryöstöjä oli muutama kappale ja maa oli enemmän rauhassa. Kaupungilla suunniteltiin estää se ryöstäjä. Tämä osasi päästä tavallisen vartijan ohi. Oli armeijakin kokeillut estää sitä ryöstäjää mutta se pääsi sotilaiden läpi.
Joku mies yritti omia taitojaan ja kului aikaa. Soittakaa hänelle sanoi se mies. Kun ryöstöä teki niin mies harhautti ryöstäjän ja hän meni harhautukseen. Ryöstäjä meni hämilleen eikä hän saanut mitään. Monta ryöstöä se ryöstäjä lähti mutta ei saanut ryöstetyksi mitään. Kesti monta kertaa eikä ryöstäjää sittemmin näkynyt enää. Hyvin harhautettu.
Oho! Rikosnovellin pistelit. Kiitos.