”Minulla oli vajaat nelivuotias tyttö hoidettavanani, olin käytännössä yksinhuoltaja, maksoin astronomista vuokraa yli sadan neliön Prenzl’berg-asunnosta, elätin kotiapulaista Mariaa, äitini odotti ulaanien tuloa kaksivooninkisessaan, eikä minulla ollut naista viikkokausiin.”
Näin kuvailee itseään Marco Mänty-Sorvali, Berliinissä uutta Nokian kännykkää suunnitteleva, huipputuloinen insinööri. Hän on yksi Juha Ruusuvuoren romaanin Nokian nuoriso-ohjaaja (WSOY 2003) minäkertojista. Hän elää jossain lähitulevaisuudessa. Toinen on Sofia Mattsdottir, parantajatyttö Ruotsin Amerikan-siirtomaasta vuodelta 1654 ja kolmas 1900-luvun alkupuolelta, Amanda, joka haamuilee ja rakastuu Marcoon.
”NOKIA CONNECTIN ALL TIMES” on Marcon ja hänen ystävänsä Jürgenin kehittelemä uusi puhelinmalli, mutta luurin mainosslogan todella sopii Ruusuvuoren kirjaan, jossa ajat vuorottelevat ja yhdistyvät. Marcon osuus sijoittuu lähitulevaisuuteen ja sisältää ironiaa, Amandan osuudet ehkäpä vähän uhkaunenkaltaista mutta huvittavan mustasukkaista kummittelua, ja Sofian osuus kiinnostavaa historiallisen proosakerronnan ja kohtalonomaisen yhdistelmää.
•
Mutta miten Nokian nuoriso-ohjaaja on kestänyt aikaa? Tämä kiinnosti Johannaa, Tarua ja minua, koska valitsimme vuoden 2003 Finlandia-ehdokaskirjan joulukuun kirjapiirikirjaksi (toinen on Pasi-Ilmari Jääskeläisen Kuurupiilon anatomia – siitä myöhemmin).
Hyvin toimii! Näin nyökyttelimme kolmistaan yhteisymmärryksessä. Romaani on ilmestynyt siis 2003, ja vaikka ensimmäiset ”näköpuhelimet” tulivat kauppoihin 2007, hyvin romaani ennakoi, miten kuva valtaa alaa. Ja tämäkin:
”Onhan tunnettu tosiasia, että käytämme vain kymmenesosaa aivokapasiteetistamme. Jatkuva liikkuvan kuvan katselu aiheuttaa sen, ettemme nykyisin käytä niinkään paljoa, me molemmat tiedämme, että se on talouselämän etu. Ihmisten pitää vapaa-aikanaan ajatella mahdollisimman vähän, jotta he eivät kyseenalaistaisi järjestelmää.”
•
Virkistyimme Nokian nuoriso-ohjaajan seurassa ja yllätyimme sävykkyydestä – myös Taru, jolta on vielä vähän kirjasta lukematta. Taru tykästyi jo kirjan alussa huumorihetkiin, niin Johanna ja minäkin. Samoin nautimme repäisevästä alkukuvauksesta, kertomusten lomittumisesta ja käänteiden panttaamisesta niin, että kokonaisuus on jäntevä.
Puhuimme siitäkin, että visuaalisuudesta muihin aisteihin kurottaville puhelinkeksijöille ei olisi iso loikka siirtyä metafyysisiin yhteyksiin, joten kummittelut eivät olleenkaan pompi outoina osuuksina. Pieni hämäryys ja tulkinnanvaraisuus lisäävät viehätystä.
Kerronta etenee siis joustavasti ja kieli tukee minäkertojien persoonia ja saa aikaan särmikästä henkilökuvausta. Siispä takautuvasti puollamme kirjalle myönnettyä Finlandia-ehdokkuutta. Kirjan synkeänlatteaa kantta ihmettelimme.
•
Juha Ruusuvuori: Nokian nuoriso-ohjaaja, WSOY 2003, 260 sivua. Lainasin kirjastosta.
Tuijata. Kulttuuripohdintoja 
Paluuviite: Pasi Ilmari Jääskeläinen: Kuurupiilon anatomia & kirjapiirikokemukset | Tuijata. Kulttuuripohdintoja
Paluuviite: Juha Ruusuvuori: Keskusteluja vainajien kanssa | Tuijata. Kulttuuripohdintoja