Toivo Pesä riitaantuu ystävänsä Sillin kanssa, hullaantuu huutoterapeutti-Irmeliin ja sekoilee bisneksissään, joten nyrjähdyksiä tapahtuu keski-ikäisen veikkosen elämässä. Siitä kertoo Meri Kuusisto romaanissaan Toivo Pesän muistelmat (Otava 2016).
Kuusiston esikoisromaanissa Amerikkalainen (Otava 2014) kiinnostavaa oli omalakinen virke. Samaa kuulostelen uutuusromaanista, ja on tunnelmassakin tunnistettavaa. Tavallisia tallaajia eivät ole Pesä & kumppanit, eivät esikoiromaanin tapaan syrjäytyneitä mutta merkillisiä. Tai sittenkin tavallisia? Kyllä keski-ikäistä karjua voi kohtalo kouria, tomeraa terapeuttia ahdistaa, liikekumppanien ystävyys perustua vain ajantapporömeltämiseen ja selviytymiseen tarvita rakkautta.
Autoni on ollut siitä lähtien Saab, kun ensimmäisen autoni ostin, kuten kondomini ovat olleet Sultania, kun niitä ensi kertaa tarvitsin. Molemmat ovat tilavia ja sisältä mukavia, ja vuosien saatossa tuotekehittely on tehnyt niistä linjakkaampia, ketteriä ahtaissa tiloissa. Iän karttuessa olen siirtynyt suurempaan Saabiin ja vielä suurempaan Sultaniin.
Äijäilyä näkyvissä! Voi Pesä ja Silli! Romaanin ensimmäisen osan mittaan saan ihmetellä panomiesmuisteluita ja muita sovinismironskiuksia. Tulipa mieleeni, että jos kirjailija olisi mies, tästä ei selviäisi, mutta naisen kirjoittamana hommaa voi kääntää parodian puolelle. Niin tai näin, rouheasti taustoitetaan, mikä on miehiään Pesä ja mitä ovat Pesän elämäntilanteen jakajat.
”Näen tämän kaiken alla tarinan, jonka todella haluat kertoa, ja se tarina me kaivetaan vielä esiin. Mitä tämä Pesä oikein haluaa?”
”Rakkautta.”
”Eikö kaikki halua? Mitä muuta?”
Alun kanssa nikottelen, mutta jatkan, ja hyvä että jatkan, sillä rakenne yllättää. Osa 2 pitää Pesän päiväkirjaa ja on kronologisesti odottamattomassa paikassa, ja osan 3 kertoo Irmelin pitkäikäisin kumppani, Ahdistus. Rakenneyllätykset ja lakonisesti luistava kekseliäs kieli pitävät lukuvirettäni yllä. Tarina ei kaikin osin minua vakuuta, mutta sanankäyttäjänä Kuusiston omaehtoisuus kiinnostaa.
Kuusisto taiteilee ruokottomia ja hilpeitä koukkuja sisältävän tekstipinnan ja synkän sisällön välillä. Tarkoitan, että henkilöillä ei mene hyvin vaikka tekstillä menisikin. Romaanin henkilöt ovat taitekohdassa, joillekin käy huonosti, jotkut jatkavat ja ehkä hyväksyvät itsensä. Toivon mahdollisuus – senhän voi tämän kirjan päähenkilön nimeä ajatellen ymmärtää monimielisesti.
– –
Meri Kuusisto
Toivo Pesän muistelmat
Otava 2016
romaani
233 sivua.
Sain kirjan kustantajalta.
Tuijata. Kulttuuripohdintoja 