Riina Katajavuori: Maailma tuulenkaatama

Nyt täytyy tyrkätä alkuun Riina Katajavuoren kokonainen runo uutuuskokoelmasta Maailma tuulenkaatama (Tammi 2018):

VASTAANOTTO

Näkyykö ihmisiä,
         piileekö kokonaisia ihmisiä,
päilyykö katseita joista saa otteen,
löytyykö ihmispeilejä,
kohtaamisen hetkiä, suunvuoroa,
mahdollisuutta saada palautetta
tästä minusta,
menikö morsetus perille

(Pahoittelen, jos someympäristöt vääristävät runon rivityksen). Vastaan näin: luulen morsetuksen saapuvan siten perille, että kiinnostun kovasti Katajavuoren monipuolisesta kokoelmasta. Koetan toimia ihmispeilinä runoille, joissa on sekä suoruutta että aiheiden ja kielikuvien moninaisuutta.

Kokoelma alkaa kaihtelemattomalla tervetulotoivotuksella, josta erotan huumoria, ironiaa ja vilpittömyyttä. Aloitusruno päättyy: ”Ole hyvä, sinä lukija, asiakas. Olemme täällä Sinua varten. Tervetuloa, käy sisään.” Kiitos, mielelläni, uteliaana.

Innostun runojen silmän pilkkeestä ja kaikenlaisesta tunnevaihtelusta. Kokoelma liukuu kikkeli- ja pimppi-sanojen selvittelyloruilusta elämänkaaren kulminaatiokohtien kokemuksiin. Minua koskettavat esimerkiksi ajan-, vuoden- ja elämänkiertoon liittyvät viitteet: ”Haudata ja hautoa ovat samaa kieliperhettä.” Pidän muutenkin runojen kielileikeistä.

Maailam tuulenkaatama

Runsas Maailma tuulenkaatama välillä eksyttää minua. Kokoelma jakautuu seitsemään osastoon, ja hapuilen niiden välillä, etsin ehkä turhaan yhteyksiä, karttaa. Hiekkarannat leviävät eri maailmankolkkiin, poiketaan vastaanottokeskuksessa, kysytään Missä olen? Kokoelman loppupuolta teemoittaa löytöretkeilijä James Cook: Löytäjä saa pitää.

Luen löytöretkeilijäteemaisen osuuden etenkin vuoropuheena läsnä- ja poissaolon kesken, puolisoiden, vaikkapa jokamiehen ja -naisen. Kuka on lopulta läsnä ja missä? Rouva Cook kirjoittaa kirjeessä miehelleen: ”Sinä olit ensimmäinen asia joka minulle tapahtui. Mutta et viimeinen.” Puhuttelevin on sikermän runo ”Elizabeth Cookin elämä numeroina”. Noin voi pelkkä luettelo kertoa tuhansia asioita yksittäisestä elämästä muutamin numeroin ja sanoin – ja laajentua merkitsemään yleisesti. Sellaisessa runon voima: yksityisestä yleiseen.

Monenlaista siis peilautui ja tulkitsin morsetuksesta. Sain suunvuoron.

P. S. Tänään 21.3. vietetään maailman runouden päivää. ”Runous on yksi puhtaimmista kielellisen vapauden ilmentymistä. Se on kansojen identiteetin ainesosa ja ilmentää kulttuurin luomisenergiaa, sillä se pystyy uusiutumaan jatkuvasti” – Irina Bokova, UNESCO:n pääjohtaja.

– –

Riina Katajavuori
Maailma tuulenkaatama
Tammi 2018
runoja
109 sivua.
Lainasin kirjastosta.

3 kommenttia

Kategoria(t): Kirjallisuus, Runot

3 responses to “Riina Katajavuori: Maailma tuulenkaatama

  1. Paluuviite: Lassi Hyvärinen: Tuuli ja kissa | Tuijata. Kulttuuripohdintoja

  2. Paluuviite: Kaisa Ijäs: Aurinkokello | Tuijata. Kulttuuripohdintoja

  3. Paluuviite: Suvi Valli: Spiraali | Tuijata. Kulttuuripohdintoja

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s