Nigerialainen nykyromaani! Kiinnostavaa. Sellaisia en liiemmin ole lukenut, aiemmin vain Chimamanda Ngozi Adichien suomennettuja kirjoja. Tartun Ayòbámi Adébáyòn kehuttuun romaaniin Älä mene pois (Atena 2018).
Aikatasojen vaihtelu sopii minulle. Takaumat käynnistyvät vuodesta 1985, jona Yejidelle esitellään avioimiehen Akinin mahdollinen toinen vaimo. Pariskunnan kipupisteet näyttäytyvät oitis: he ovat lapsettomia, ja kummankin suku painostaa asiasta. Rakkaus on kovilla lapsen saannin toiveiden kierteissä.
Koska nykyhetki 2008 vuorottelee menneen kanssa, tiedän jotain käänteentekevää sattuneen aiemmin. Se on taattu koukutuskeino: haluan saada selville, mitä on tapahtunut. Itse asiassa käänteitä on paljon, ja kiinnostavuutta lisää se, että välillä niistä kertoo vaimo, välillä aviomies.
Näin mies vaimostaan:
Yejide luotiin lauantaina. Silloin Jumalalla oli runsaasti aikaa maalata hänet täydellisen mustaksi kuin eebenpuu. Siitä ei ole epäilystäkään. Valmis työ on elävä todiste.
Nähdessäni hänet ensi kerran tahdoin koskettaa hänen farkkujen verhoamaa polveaan ja kertoa hänelle siinä paikassa: ”Nimeni on Akin Ajayi. Aion mennä kanssasi naimisiin.”
Näin vaimo miehestään vuosien jälkeen:
En nähnyt hänessä muuttunutta ihmistä vaan miehen, jota en ollut koskaan tuntenut. Epäilin rakkautta, josta olin aikanaan ollut niin varma, ja päättelin hänen menneen kanssani naimisiin, koska hän piti minua herkkäuskoisena.
Älä mene pois tehoaa juoniromaanina pariskunnan avioliitosta, jota nakertaa salaisuus. Lisäksi romaani tarjoaa paljon ajateltavaa patriarkaalisesta kulttuurista. Ennen kaikkea siinä matriarkat näyttävät pitävän yllä rakenteita, joissa oleellisinta on suvulle uusien (miespuolisten) jälkeläisten tuottaminen. Moniavioisuus näyttäytyy mutkikkaana suhdesuhmurointina. Romaani kuvaa myös yhteiskunnallista muutosta. Poliittiset levottomuudet lisäävät juonen jännitteitä.
Naisen asemaa mietin monelta kannalta. Yejide on opiskellut mutta tuntee vetoa itseoppineeksi kampaamoyrittäjäksi, myöhemmin hän menestyy liikenaisena. Silti vaimona ei naisella ole sananvaltaa, jos suku päättää jotain, esimerkiksi aviomiehen uusi vaimo on otettava ”tyttärenä” samaan huusholliin. Ja sanomattakin taitaa olla selvää, että miehille sallitut asiat ovat naisilta kiellettyjä. On tosin kaikille kiellettyäkin.
Luin kirjaa äitienpäivänä. Ehkä siksi lapsettomuuden tuska ja sittemmin lasten kohtalot kirpaisevat kovasti. Traagisuuden kertautuminen jo sattuu. Sen paljastan, että lopussa on toiveikkuutta, jonka otan avosylin vastaan.
Parasta minusta kirjassa on kerronta. Asiantilat paljastuvat vähitellen, ja tehokasta on se, miten Yejidelle valkenevat pimitykset ja miten hän käsittelee pettymyksiä, pelon ja toivon tunteita. Ne säväyttävät. Koska pidän henkilövetoisista romaaneista, Älä mene pois on nautittavaa luettavaa.
– –
Ayòbámi Adébáyò
Älä mene pois
suomentanut Heli Naski
Atena 2018.
Sain kustantajalta ennakkokappaleen.
300 sivua.
Monista lukijoista muutamia: Kirjanurkkaus, Kirsin Book Club, Kulttuuri kukoistaa, Lukuisa, Rakkaudesta kirjoihin ja Suketus.
Tämä vielä: kirjailija on 26.5.2018 mukana Helsinki Lit -tapahtumassa.
Tuijata. Kulttuuripohdintoja 