”Elämäntilanteet vaihtelevat, ja erilaisten suhteiden intensiteetti vaihtelee. Minulla on motto, että maailmaan mahtuu ihastusta. Se on ihana asia.” Näin lausuu Riikka Suominen, ja lisää hänen ajatuksistaan: ”Hän haluaisi herättää ihmisiä miettimään, onko seksuaalinen yksinoikeus todella paras rakkauden mittari.”
Lainaukset ovat Riikka Suomisen lehtihaastattelusta (HS 13.2.2020), joten hänen esikoisromaaninsa Suhteellisen vapaata (Otava 2020) saa tehokkaan julkisuuslähdön. Seksiin liittyvät aiheet saavatkin yleensä hyvin palstatilaa. Julkisuus innostuu jostain syystä aina seksiaiheista, mutta minua kiinnostaa, minkälainen itse romaani on.
Avoimen suhteen asialla siis liikutaan. Tilastollisesti pitkissä liitoissa petetään ahkerasti, vaikka ylläpidetään uskollisuusideaalia. On kuitenkin suhteita, joissa vieraissa piipahdus ei ole katastrofi vaan yhdessäelon elinvoiman tae. Suomisen romaanissa on selvä agenda käsitellä parisuhdeodotuksia ja -todellisuuksia mahdollisuuksien näkökulmasta.
Romaanissa nelikymppinen Klaara haluaa seksiä muttei aviomiehen kanssa. Hän kyllä rakastaa miestään ja haluaa lapselle kahden vanhemman kodin. Mainiota, että romaanissa pääparin lisäksi Klaaran ystävät tarjoavat rinnastuksia, osin vastapainoa ja jutun juurta erilaisista suhteista ja suhteiden tiloista ja suhtautumisista.
Romaani hakee mallinsa rakkausromaanigenrestä, ja poikkeava aiheenkäsittely ja selkeä feminismi on sen etu. Lähtökohtana on naispäähenkilön vapaudenkaipuu toteuttaa itseään, ja tässä romaanissa toteutushalu keskittyy seksiin, joka ulkoistuu parisuhteesta.
”En mä käytä vapauttani etsimällä parempaa suhdetta. Se mitä mä vapaudellani teen tapahtuu meidän suhteen ulkopuolella. Mua ei kiinnosta mitä sä teet omallasi. – – Mua kiinnostaa vaan, millaista meillä on keskenämme.”
Pidän siitä, että pariskunnan kipukohtia pistellään, esimerkiksi keskustelun vaikeutta. Genretyypillistä on melko ulkokohtainen, osin jopa ulkonäkökeskeinen henkilöiden kuvaus, etenkin seksiseuralaisten osalta. Se on selitettävissä, sillä minäkertoja-Klaaran Tinder-veikkoset ovat vain tarpeen tyydyttämistä varten, eivät muuta. Kunnes siihen rasahtaa tarpeellinen särö.
Taas aiheeseen! Suhteellisen vapaata käsittelee suunnitelmallisen tuntuisesti kaikkea mahdollista, mitä mielikuvat ja tutkimukset avoimesta suhteesta sisältävät. Esimerkiksi kirja käsittelee aiheesta tätäkin: seksikumppani haluaakin enemmän kuin piipahduksen tai puoliso tai itse ihastuu seksipartneriin. Niissä osuuksissa on aitouden tunnetta, kun koen kirjassa aika paljon myös asetemallisuutta.
Toistan: tärkeintä on kirjassa aihe. Sitä kypsytellään hitaahkosti, ja sitten päästään seksiseuralaisvaihtuvuuteen. Kertojalle ei riitä kokemus aiheesta, vaan hän usein ymppää tietopläjäyksiä, jotka eivät ole tekstissä vielä ihan sulaneet kaunokirjallisuudeksi. Kirjallisesti ei romaani yritäkään imponoida. Teksti etenee nakuttavan journalistisesti, ja se sopii kertojan henkilökuvaan. Juttu luistaa ja juoni vetää. Kiinnostavia kerrontaosuuksia ovat esimerkiksi kohdat, joissa Klaara personoi Parisuhteen ja siten antaa kyytiä hallitseville suhdemalleille.
”Parisuhteen taustavoimat pelottelevat, että jos Parisuhteen nakkaa ulos, niin koti käy tyhjäksi. Jäljellä on kaveruussuhde, ontto kulissi. Mutta meille käy aivan päinvastoin: kun suljemme Parisuhteen komeroon, meillä on kivaa. Käyttäydymme normaalisti, kuin kaksi kaveria. Onnemme riippuu vähemmän toisistamme, mistä seuraa että olemme onnellisempia yhdessä. En ole enää marttyyri, jos minulla on tylsää, omahan on elämäni.”
Ja taas aihekeskeisyyteen! Kirja varmasti jakaa ajatuksia, ja Klaara siippoineen ja ystävineen saa lukijoita asettumaan puolesta ja vastaan. Hauskaa, että mukana on provosoinnin siemeniä ja päähenkilössä särmää, siis ärsyttävyyttä ja myös muuta. Silti huomaan: ei tarvitse valita puolta vaan voi tarkastella, mikä on mahdollista tai sopii kenellekin – mikä puolestaan itselle merkitsee vapautta ja tuntuu mahdolliselta ja miksi. Osuvasti tarina sysää lukijan miettimään omia asenteitaan ja arvojaan pitkän liiton ideaalista.
– –
Riikka Suominen
Suhteellisen vapaata
Otava 2020
romaani
381 sivua.
Sain kirjan kustantajalta (pyytämättä).
Muualla: Kirsin kirjanurkka.
Tuijata. Kulttuuripohdintoja 