Päivittäinen arkisto: 31 toukokuun, 2020

Vanhat runot, uudet lukijat – mistä on kyse?

Mitä olen mennyt tekemään? Saako näin tehdä? Siis selkoistaa vanhoja runoja uusille lukijoille? Vastaan siihen tässä yleiskielellä, mutta voit myös lukea selkokielisen juttuni samasta aiheesta: tässä.

Olen kirjoittanut suoraan selkokieleksi runoja (Kierrän vuoden ja Onnen asioita), mutta jo ilmestyneiden, ”tavallisten” runojen selkoistaminen ei ole yksiselitteinen asia. Runo on kompakti kielen, havaintojen, kielikuvien, ajatusten ja tunteiden liitto, jossa kaikki nyanssit äänteitä, päätteitä, rytmiä ja sivuasettelua myöten on mietittyä. Voiko niitä muuttaa?

Olin kauan sitä mieltä, ettei runoja voi selkoistaa. On myös proosaa, jota ei voi selkoistaa. Kun teksti alun perin haastaa muotoa, rakennetta ja kielen rajoja, sitä ei ole syytä sorkkia. Sitten on tekstejä, joiden ydin ei ole muodossa vaan sisällössä, joten se sallii tekstin muokkaamisen yleiskieltä helpommaksi. Selkokielessä helpoksi täytyy taivuttaa sisällön lisäksi sanasto ja rakenne.

Ja silti olen mennyt nyt selkoistamaan kotimaisia klassikkorunoja: Vanhat runot, uudet lukijat (Avain 2020). Ajatus runojen selkoistamisesta on hiertänyt minua vuosia, sillä runot ovat iso osa kulttuuriperintöämme. Vanhojen runojen kieli kuitenkin karkaa monilta tämän ajan lukijoilta. Vanhahtava sanasto, epäsuora sanajärjestys ja poikkeava lauserakenne voivat vaikuttaa siten, että merkittävä, koskettava sisältö ei välity uusille lukijoille.

wp-1590855086540.jpg

Uusia lukijoita ovat nuoret, nuoret aikuiset ja lisäksi suomen kieltä opiskelevat ja harjoittelevat. Tai kuka vain, joka on kiinnostunut runoista tai jopa karsastanut runoutta. On kuitenkin kulttuuriperinnölle tärkeää, että runot siirtyvät – että suomalaisille tärkeät klassikot jatkavat elämäänsä. Lisäksi monissa maahanmuuttajakulttuureissa runot ovat oleellinen osa omaa kulttuuria, joten uuden kulttuurin runoperintö voi osaltaan kotouttaa.

Ajatellanpa esimerkiksi Eino Leinon Norcturne-runoa. Mitä merkitsevät ”puunto pilven” tai ”siinto vaaran”? Mikä ihmeen puunto, tai mistä vaarallisesta siinnosta on oikein kyse?

Tästä iski kipinä tehdä kirja Vanhat runot, uudet lukijat. Otin tietoisen riskin ja muutin selkokielen suuntaan kolmisenkymmentä runoa, joilla on sijansa runoperinnössämme. Valitsin runoja, joissa on lähinnä yksi aihe ja osittain kertova luonne. Niitä on mahdollista muuttaa selkon suuntaan vaurioittamatta runon ydintä. Valitsin runoja ja runoilijoita, jolla on merkitystä ajankuvalle ja ylipäätään kotimaiselle kirjallisuudelle ja kulttuurille. Kirjassa on lisäksi tasaisesti miesten ja naisten kirjoittamia runoja, joten erilaiset äänet aikakausineen kuuluvat kirjaan valituissa runoissa.

wp-1587733476038.jpg

Olen myös valinnut runoja niin, että niistä saa kiinnostavia lukupareja. Peräkkäin ovat Aleksis Kiven ja Immi Hellénin oravarunot. Haikeita ilta- ja yötunnelmia voi vertailla Leinon, Aino Kallaksen ja Eila Kivikk’ahon runojen kesken. Naiseuden hurman kokemuksia voi vaihtaa L. Onervan ja Katri Valan runoissa. Runon merkitystä mielen hyvinvoinnille saa esimerkkejä niin Kantelettaren kuin Kaarlo Sarkian runoista. Elämän taakan ja kauneuden kantamisesta kantansa esittävät Edith Södergran, Kaarlo Sarkia ja Saima Harmaja. Tässä mainitsen vain muutamia kiinnostavia yhteyksiä. Lisäksi runot ilmaisevat, miten esimerkiksi luonto sanottaa tunteita.

En näe runoselkoistukselle mieltä ilman sitä, että alkuperäinen runo on aina selkoistuksen rinnalla. Siten jokainen pääsee ihailemaan alkuperäisen runon ilmaisua ja tyyliä. Selkoistetun runon tarkoitus on avata runoa muttei selittää sitä tai ohjata tulkintaa.

Joissain runoissa myötäilen loppusoinnullista tyyliä, toisissa muutan selkeästi sanaston ja rakenteen runon helpoksi kieleksi. Monissa runoselkoistuksissa sanajärjestys muuttuu sen lisäksi, että valittu sana tai sanamuoto on helppo. En lyhennä runoja, mutta jonkin verran olen muuttanut esimerkiksi säkeistöjä hahmottamisen helpottamiseksi.

Kirjani on poikkeuksellinen monin tavoin. Ensinnäkin vanhoja runoja ei ole ennen julkaistu selkoistettuna. Toisekseen kirjassa on hieman kotimaisen kirjallisuuden historian esittelyä ja avaimia runon lukemiseen, mitä ei ole ennen tällä tavalla julkaistu selkokielisenä. Tarkoituksenani on, että kirjan avulla lukija saa kuvaa kirjallisuuden ja kulttuurin muutoksista kansanrunosta toiseen maailmansotaan. Siksi jokaisesta kirjan kirjailijasta on lyhyt tietoteksti. Näin kirja sopii sekä yksittäisille runon lukijoille että erilaisiin koulutus- ja opetustarkoituksiin.

Missioni on, että runojen ydinolemus puhuttelee uutta lukijaa – ja siten jopa osaltani autan kulttuuriperinnön siirtymistä. Niin esimerkiksi Leinon Nocturnen selkoversio ehkä avautuu sisällöllisesti entistä selvemmin selkon avulla viemättä pois mitään alkupereäisen runon ylivertaisesta soinnullisuudesta. Selkona selviää, että puunto tarkoittaa punnerrusta – ja koska sana punerrus ei ole selkoa, merkitys viittaa punaiseen. Eikä vaara tarkoita vaarallista, vaan mäkeä tai vuorta ja siinto sinisenä heijastuvaa kaukaista vuorta.

Tai Aleksis Kiven omaperäinen runous saa uusia lukijoita – ja uudet lukijat onnelliseksi suomen kielen ilmaisumahdollisuuksista.

Osa Kiven runosta Onnelliset:

Jo valkenee kaukanen ranta
Ja koillisest’ aurinko nousee
Ja auteret kiirehtii pois,
Kosk’ Pohjolan palkeet käyvät,
Kosk’ mennyt on yö,
Kosk’ kimmeltää kesänen aamu
Ja linnut ne laulelee.

Osa Kiven runosta Onnelliset selkokielellä:

Jo näkyy valo kaukana rannalla,
ja aurinko nousee koillisesta.
Ja aamun hämärällä on kiire pois,
sillä tuulee pohjoisesta.
Sillä yö on mennyt,
sillä kesäinen aamu kimmeltää
ja linnut ne laulavat.

Toivon nautinnollisia runohetkiä alkuperäisten ja selkoistettujen runojen ja lukijoiden vuoropuheluina!

wp-1590897553600.jpg

*
Vanhat runot, uudet lukijat
selkokieliset tekstit Tuija Takala
Avain 2020
runoja ja tietotekstejä
111 sivua.

Selkokielisiä runojani:
Kierrän vuoden
Onnen asioita.

7 kommenttia

Kategoria(t): Asiaproosa, Kirjallisuus, omat, Runot, Selkokirja, selkotekijä

Vanhat runot, uudet lukijat: suomalaisia runoja selkokielellä

Olen tehnyt vanhoista suomalaisista runoista kirjan
Vanhat runot, uudet lukijat.
Kirjan on kustantanut Avain.
Kerron tässä jutussa selkosuomeksi,
miksi muutin runoja selkokielelle.
Olen kirjoittanut samasta aiheesta myös yleiskielellä,
ja se juttu on tässä: klikkaa.

wp-1590855086540.jpg

Mikä on kirjan idea?

Runot ovat olleet tärkeitä suomalaisessa kulttuurissa.
Monia vanhoja runoja luetaan myös nykyisin,
mutta monet runot ovat myös unohtuneet.
Haluan ja toivon, että vanhat runot jatkavat elämää,
ja siksi tein tämän kirjan.

Vanhojen runojen kieli ei ole helppoa,
koska maailma ja kieli ovat muuttuneet.
Siksi monet vanhojen runojen sanat ovat vieraita,
ja lauseissa sanat voivat olla oudossa järjestyksessä.

Kirjassa Vanhat runot, uudet lukijat on vanha runo
ja sama runo selkosuomeksi.
Niin lukija voi nauttia vanhan runon tyylistä
ja lukea runon myös helpolla kielellä.
Toivon, että runon idea ja tunnelma säilyvät.

Esimerkki

Esimerkiksi Aleksis Kiven runo Onnelliset
kertoo tunnelmasta aamulla.
Runossa on sellaisia sanoja,
jotka eivät ole enää kaikille tuttuja.

Selkorunossa on runon ydin,
mutta sanat on helppo ymmärtää.
Samalla lukija voi lukea Kiven vanhan runon
ja kokea sen kauniin rytmin.

Osa Kiven runosta:

Jo valkenee kaukanen ranta
Ja koillisest’ aurinko nousee
Ja auteret kiirehtii pois,
Kosk’ Pohjolan palkeet käyvät,
Kosk’ mennyt on yö,
Kosk’ kimmeltää kesänen aamu
Ja linnut ne laulelee.

Osa Kiven runosta selkokielellä:

Jo näkyy valo kaukana rannalla,
ja aurinko nousee koillisesta.
Ja aamun hämärällä on kiire pois,
sillä tuulee pohjoisesta.
Sillä yö on mennyt,
sillä kesäinen aamu kimmeltää
ja linnut ne laulavat.

Mitä kirjassa on?

Kirjan alussa kirjoitan runojen kielestä.
Annan myös vinkkejä runojen lukemiseen.

Olen valinnut kirjaan noin 30 runoa.
Kirjan alussa on kansanrunoja,
eli runoja, joiden kirjailijoita ei tiedetä.
Kirjassa on runoja 1800-luvulta 1940-luvulle.

Kirjan runojen kirjoittajat ovat miehiä ja naisia.
Osa runoilijoista ovat kirjailijoita,
jotka tunnettiin hyvin omana aikanaan.
Osa runoista kertoo jotain runojen ajasta
tai yhteiskunnasta.
Lisäksi niissä on tunteita ja ajatuksia,
joihin ei aika vaikuta.

wp-1587709559851.jpg

Kirjan lukija voi lukea löytää uusia ajatuksia
tai samoja kuin omansa.
Kirjan lukija voi myös vertailla runoja,
joissa on samoja aiheita.
Mitä samaa tai erilaista on esimerkiksi
Aleksis Kiven ja Immi Hellénin runoissa oravasta?
Miten L. Onerva ja Katri Vala kuvaavat naisen tunnetta?
Ja niin edelleen.

Voiko runoja muuttaa

niin kuin minä olen tehnyt?

Monia kertomuksia on muutettu selkokieleksi,
jotta uudet lukijat saavat niistä kokemuksen.
Mutta sopiiko selkokieli runoihin?
Eikö runossa ole jokainen sana valittu tarkasti?
Runoilija on myös luonut runoon tietyn rytmin,
ja runojen kieli synnyttää sanoista kuvia lukijan mieleen.

Mietin paljon ja kauan, voinko muuttaa runoja.
Päätin, että kunnioitan vanhoja runoja juuri näin:
niiden elämä jatkuu sellaisina kuin ne ovat.
Hienot runot eivät mene pilalle,
vaikka niiden vieressä on runo,
jossa sama ajatus ja tunne jatkuvat helpolla kielellä.
Vain sillä tavalla teen runot tutuiksi lukijoille,
joille vanhan runon kieli on vaikeaa.
Näin runojen ja kulttuurin perintö siirtyy.

Vanhat runot, uudet lukijat on kirja kaikille.
Jokainen voi lukea runoja omalla tavallaan.
Niin runoista löytyy tunteita ja ajatuksia,
joita on ajateltu ja tunnettu kauan sitten ja nyt.
Toivon, että kirjan lukija nauttii runoista nyt.

wp-1590897553600.jpg

Vanhat runot, uudet lukijat
selkokieliset tekstit Tuija Takala
Avain 2020
runoja ja tietotekstejä
111 sivua.

Selkokielisiä runojani:
Kierrän vuoden
Onnen asioita.

1 kommentti

Kategoria(t): Kirjallisuus