Sunnuntaina 7.2. on lukurauhan päivä. (Kirjasäätiön pykälät päivän viettoon voit lukea täältä.) Päivää voi toki viettää jännittävien, kiihdyttävien tai muunlaisten kirjojen kanssa, mutta minä listaan lukurauhaan sopivia lohtukirjoja. Näiden lyhyiden mutta täyteläisten teosten seurassa pääsee rauhoittumaan, miettimään ihmisen mieltä ja merkitystä kaikessa kosmisessa kohinassa.
Anne Cathrine Bomann: Agathe
Ei mitään pieniä aiheita: yksinäisyys, rakkaus ja kuolema. Päähenkilö eli eläköityvä terapeutti päätyy syntyihin syviin. Pienoisromaani ei silti leiju sfääreissä vaan käsittelee ihmisenkokoisesti luopumisesta kumpuavaa elämänpohdintaa.
Kristina Carlson: Eunukki
Pienoisromaani kiinalaisesta eunukista tuhannen vuoden takaa huokuu elämää ja sen merkityksestä muistuttamista. Pidän aforistisesta otteesta lähestyä elämää ja nähdä kurjuuden, vääryyden, arkisuuden ja hyvien hetkien kirjon. Lukija pääsee leijumaan ajattomuudessa.
Joel Haahtela: Adèlen kysymys
Haahuilevan herran luostarireissu legendaa jahdaten tuudittaa rauhoittavaan tunnelmaan. Kirjan myötä voi tehdä tiliä omien lähtökohtien ja menneisyyden kuprujen kanssa sekä avautua tulevaan. Haahtelan tuorein teos Hengittämisen taito sopii nimeään myöten myös lohtukirjallisuudeksi, mutta Adèle-kirja vetoaa minuun piirun verran paremmin.
Han Kang: Valkoinen kirja
Kertoja on irti kotimaastaan ja muutenkin tekstissään aika irti sidoksista. Se pysäyttää hänet muistoihin ja elämäntunteeseen, jossa kuolema on seuralaisena. Ei, se ei houkuta häntä mukaansa vaan kulkee rinnalla ja elää muistoissa. Valkoista on joka puolella eri muodoissa, ja sen symbolisuus ottaa runollisesti valtoihinsa.
Petri Tamminen: Meriromaani
Tiedäthän lohtulauseen, että kaatuuhan valtamerilaivojakin. Se todentuu Meriromaanissa, joka seuraa minua vuodesta toiseen lohtukirjana. Epäonniseen merikapteeniin metaforisoituu elämän tragikoomisuus. Elämä on hyväksyttävä sellaisenaan, tällaisenaan.
Tuijata. Kulttuuripohdintoja 
Vaikken ole lukenut yhtäkään noista esittelmistäsi teoksista, nautin suuresti kirjoituksesi hengestä.
Sanat lukurauha ja lohtukirja loivat mielihyvää, etenkin tässä ”kosmisessa kohinassa”, jossa on muistettava, että elämä on tässä ja nyt, tänään on avain eiliseen ja eväät huomiseen…
Kiitos sanoistasi! Tässä juuri nyt olemme.
Vaikka jutussani esittelen pienoisromaaneita, lukurauhan päivänä luen Richard Powersin romaani Ikipuut. Olen juuri tällaisessa kohdassa: ”Aika ei kulunut lineaarisesti. Se koostui samankeskisistä ympyröistä,”
Eli luen romaanista samalla hetkellä samaa aika-ajatusta, jonka lähetät viestissäsi. Elämä on!