Päivittäinen arkisto: 15 marraskuun, 2022

Håkan Nesser: Kirjailijan viimeiset päivät

Håkan Nesser ei petä odotuksia: henkilöt ja verkkainen toiminta siirtyvät eloisina lukijan mieleen. Kirjailijan viimeiset päivät (Tammi 2022) rakentuu samoin kuin yleensäkin Barbarotti-sarjassa: ensin äänessä on henkilö, joka liittyy rikostapaukseen, sen jälkeen päästään päivittämään Barbarottin elämäntilanne ja seuraamaan tapaustutkimusta, ja jatkossa osuudet vuorottelevat.

Gunnar Barbarotti saa merkillisen tapauksen tutkittavakseen: ensin katoaa menestynyt dekkarikirjailija, seuraavaksi runoilija ja kolmantena tinkimätön kriitikko ja prosaisti. Lisäksi on merkkejä poliisipariskunnan Barbarotti-Backman suhdekriisistä. Eikä ympäröivää maailmaa häivytetä: korona- ja ilmastokriisi vaikuttavat kirjan henkilöihin.

Paljastan nyt sen, mikä lopettaa Gunnarin ja Evan parisuhdekriisin: ilmastomuutoksen seurauksiin havahtunut Eva tajuaa, että suhteessa hiertävät asiat ovat minimaalisia verrattuna maailmantilaan. Mutta rikostapauksesta en kerro enempää.

Kirjailijan viimeiset päivät -kirjaa voi lukea jopa kirjallisuussatiirina. On riemastuttavaa, miten Nesser piikittelee – tai ainakin huvittelee – dekkareiden suosiolla ja dekkaristien laskelmoinnilla, vähälevikkisten runojen ja runoilijoiden omituisuudella sekä kirjakritiikin arroganssilla. Hirtehistä on se, että salanimellä tuottoisia dekkareita kirjoittava korkeakirjallinen henkilö pitää vaihtoehtona itsemurhaa, jos hänen salanimensä paljastuu. Paljon muutakin kirjahupaa löytyy kirjailijaosuuksista sekä poliisien suhtautumisesta kirjailijoihin ja kirjallisuuteen.

Barbarotti on entisensä eli plärää Raamattua ja rukoilee pahoissa paikoissa. Vastauksia ja merkkejä hän tähyilee faktan keruun ohella intuitiosta ja enteistä.

”Hän nojautui tuolissaan taaksepäin ja haukotteli. Lohtu, mielenrauha ja viisaus, juuri niitä hän oli tilannut. Ehkä hän oli saanut ne, mutta sitä ei ollut mitenkään hyvä tietää.

Hän vilkaisi ikkunasta. Lumisade ei ollut loppunut, mutta se oli laantunut huomattavasti. Saattoi melkein kuvitella, että kalpea aurinko oli tunkeutumassa pilvipeiton läpi.

Olisiko ollut jokin merkki jostain?”

Leppoisa sanailu sujuu sutjakkaasti, ja vaikka vuoropuheluissa on paljon tyhjäkäyntiä eikä juoni juuri etene tai kaikin osin vakuuta uskottavuudellaan, tunnelma pelastaa kaiken. Tämäntyyppinen viihdyttävä henkilö- ja psykologisvetoinen rikoskirjallisuus sopii minulle.

Håkan Nesser: Kirjailijan viimeiset päivät, suomentanut Jukka-Pekka Pajunen, Tammi 2022, 243 sivua eKirjana. Luin BookBeatissa.

6 kommenttia

Kategoria(t): Dekkari