Ann-Christin Antell: Puuvillatehtaan kilpailija

Ann-Christin Antellin Puuvillatehdas-sarjan kolmannessa osassa Puuvillatehtaan kilpailija  (Gummerus 2023) ollaan jo 1920-luvulla. Sarja alkoi Jennyn rakkaustarinasta Puuvillatehtaan varjossa 1800-luvun loppupuolelta, ja se jatkui Jennyn adoptiotytär-Martan naimahuolilla romaanissa Puuvillatehtaan perijä. Kummassakin kirjassa nuorten naisten kohtaloon kietoutui Barkerin suvun puuvillatehdas Turussa. Sama jatkuu, kun uutuuskirjassa tulee Martan tyttären Paulan vuoro punnita suhdettaan tehtaaseen ja rakkauteen.

Antellin historialliset romaanit edustavat romanttista viihdekirjallisuutta. Ne eivät ole kuitenkaan vailla ajan virtauksia, sillä tehdastoimintaan liittyvät työväenkysymykset ja aikaan sidotut poliittiset ja taloudelliset tekijät vaikuttavat romaanihenkilöihin ja tapahtumiin. Kirjojen sankarittaret toimivat edistyksen puolesta ja ajavat naisten vaikutusmahdollisuuksien asiaa. 

•

Kun päästään 1920-luvulle ja Paulaan, nuori nainen toimii tehtaan reklaamipäällikkönä eli hän on saanut kouluttautua ja pääsee vaikuttamaan tehtaan asioihin. Paulassa on tosin väliinputoaja-ainesta, johon vaikuttavat isävainaansa työläistausta ja äidinpuoleinen porvarisuku.

Paula kirjan päähenkilönä jatkaa traditiota: nuori nainen poikkeaa keskivertotavisnaisesta määrätietoisena ja haastavana persoonana. Rohkeus ja kunnollisuus kulkevat rinnan, mutta kunnianhimo loistaa kirkkaana verrattuna aiempiin naispolviin.

–Ehkä teidän miesten on jo aika tottua kaltaisiini naisiin, Paula leimahti ja liikahti penkillään. – Sukupuolellani ei ole merkitystä työasioissa, vaan koulutuksella ja kokemuksella. Olen tehtävääni pätevämpi kuin useimmat miehet.

–No mutta, neiti Barker, ette kai te ole feministi. Mies vilkaisi häneen kujeellisesti. Paula häkeltyi hetkeksi suoraa kysymystä.

–En vaan darwinisti, hän sanoi kirpeästi. – Lajin kannalta luonnonvalinnalla on enemmän merkitystä kuin sukupuolella. Vahvin ei voita, vaan pätevin ja sopeutuvin.

Yksi historian suosikkiajankohtiani on 1920-luku, ja sitä Antell kuvaa antaumuksella vuosikymmenen populaarikulttuurin nousevin ilmiöin: on autoilua, muotia, musiikkia, kirjallisuutta, tanssia ja kieltolakijuhlintaa. Vapautumisen riemussa on mustat surureunansa kuten kansalaissodan jälkeiset säätyrajat, trokaririkollisuus, tuberkuloositilanne ja vuosikymmenen lopun talousromahdus. Kaikista niistä Paula saa osansa.

•.

Ollakseen romanttista historiaproosaa taitaa romaanin heikoin lenkki silti olla romanssivirittely. Ja nyt en voi välttää juonipaljastuksia. Vaan ei tämä taida olla yllätys aikaisempien osien lukijoille eikä ylipäätään romanssikirjallisuudessa: ”se oikea” astuu esille heti alkusivuilla ja on porukan ärsyttävin ja kihelmöivin komistus. Vastentahtoinen ihastus on kovapäisimmänkin neidon kohtalo, vaikka tunnetta vastaan pitää taistella. 

Olisin niin toivonut yllättävyyttä rakkausjuoneen. Sellaisena en näe kisailua puuvillatehtaasta. Sen sijaan yllätyn, miten Jennyn ja Martan tarinat sulkeutuvat. Niistä en paljastakaan sen kummempaa kuin sen, että iloitsen, etteivät tunneasiat kuulu vain kaksikymppisille kaunottarille. Sukupolvista saadaan kirjaan sykähdyttävyyttä.

•

Turku, sen ympäristö ja Mustion kartano siirtyvät uskottavasti kaunokirjallisuudeksi – niin Antellilla aiemminkin. Historian vankat tiedot osin sulautuvat kerrontaan, joskin jonkin verran nippelitiedoissa on tiedonvälityksen henkeä.

Juonivetoinen, sujuva kertomus viihdytti, ja ahmaisin Puuvillatehtaan kilpailijan. Niin vaikuttavat kirjat, joissa haluan tietää, miten kenellekin tutulle henkilölle käy. Vaikka tämä menee toiston puolelle, totean: olisin toivonut lisää syvennystä, särmää ja kaavarikontaa nuorisolaisten romantiikkapuoleen ja naiselämän kohtalonkysymyksiin. Jään pohtimaan, sopiiko sellaista tässä genressä odottaa.

•

Ann-Christin Antell: Puuvillatehtaan kilpailija, Gummerus 2023, 203 sivua eKirjana. Luin BookBeatissa.