Kahden hienon esseeteoksen jälkeen Silvia Hosseini ottaa haltuunsa kirjallisuushistorian. Hän tarttuu harvoin kokonaisuutena käsiteltyyn teemaan, erotiikkaan, seksiin ja pornografiaan kaunokirjallisuudessa antiikista 2000-luvulle. Kirjallisuuden kiihottava historia (Gummerus 2023) todistaa kirjoittajan sanat kirjan alkusivuilla: ”Erotiikka ja pornografia ovat aina olleet länsimaisen kulttuurin elimellisiä osia, sanan kummassakin merkityksessä.”
Hosseinin taitava sanankäyttö ilmenee edellisessä, lyhyessä sitaatista, ja nokkelasta tekstistä saan nauttia pitkin kirjaa. Keskivertohistoriikkia reippaammin kirjoittaja näkyy tekstissä tinkimättä sisällön faktapohjasta. Minun makuuni sopii, että kirjoittaja kommentoi ja tuo havaintoihinsa komiikkaa. Saattaa olla, että aihe sallii sellaista enemmän kuin kenties joku muu. Toisaalta se, että seksikuvausten käsittelyyn tuodaan mukaan huumoria, keventää mukavasti.
Tässä todistavana makupalana sitaatti Ovidiuksen käsittelystä:
”Samansuuntaisesti sanaillaan Erotiikan historiassa. Sen mukaan Ovidiuksen lukija ei tunne todistavansa ’järisyttävää tunne-elämystä, joka kourii runoilijaa hänen sielunsa syvyyksiä myöten’.
Ei tosiaan, Ovidiuksen tekstissä kouritaan ihan muita paikkoja kuin sielua.”
•
Hosseinin taustatyö vaikuttaa tunnolliselta, miksei työläältäkin. Lähdeluettelo on vaikuttava. Käsitelty ajanjakso on pitkä ja aihepiiri kirjava. Hetero- ja homoseksi sekä kaikki siltä väliltä mahtuvat kirjaan. Lisäksi Hosseinin on kaivellut kaikkiin aikakausiin naisten kirjoittamaan kirjallisuutta, mikä ei ole ollut ennen nykypäiviä valtavirtaa. Näkökulmia tulee lisäksi arabikirjallisuudesta, joskin niiden seksiaiheet tyrehtyvät, mitä lähemmäksi tullaa näitä aikoja.
Vaikka jo esipuhe vahvistaa, että seksikuvauksia on ollut aina, silti välillä hätkähdyttävät roisit sitaatit. Kirjaa varten on suomennettu ennen suomentamattomia otoksia siitä, mille mikään inhimillinen ei ole vierasta – ihmisen seksifantasioista. Hosseini korostaakin sitä, että kyse on fiktiosta: kirjallisuuden seksikuvauksia ei ole tarkoitettu tosissaan otettaviksi vaan mielikuvituksen tuotteiksi, joista jokainen voi nauttia tavallaan – lukien.
•
Kirja jakautuu lukuihin tyylikausien mukaan, ja joka kaudelle mahtuu naiskirjailijoita, minkä jo totesinkin. Erotiikka on suorien seksikuvausten ohella mukana siksi, että aktien lisäksi saadaan mausteeksi vihjailevaa virittäytymistä. Onhan ollut aikoja, jolloin ajan häveliäisyyspaineet saivat naiskirjailijat vain viittaamaan sänkykamarin suuntaan.
Kotimainen kirjallisuus ei Hosseinin kirjassa juhli. Kansanrunous, Juhani Aho ja Minna Canth mainitaan, ja muutaman tekstikappaleen saa Eeva Kilven Tamara. Muuten kirja lähinnä paneutuu muuhun länsimaiseen kirjallisuuteen. Minkälainen opus mahtaisi syntyä kotimaiseen kirjallisuuteen keskittyen?
•
Kaipaisin kirjaan hakemistoa mainituista kirjailijoista. Muuten ei kaipaukselle jää tilaa. Kirjallisuuden kiihottava historia antaa sitä, mitä otsikko lupaa, ja kaupanpäälliseksi sain rennon, reipashenkisen käsittelyotteen. Nautin (mutten paljasta, tarkoitanko sanan kaikissa merkityksissä). Lisäksi kirjassa on aistilliset, taidehistorialliset kansikuvat.
•
Silvia Hosseini: Kirjallisuuden kiihottava historia, Gummerus 2023, 379 sivua. Sain kirjan kustantajalta.
Tuijata. Kulttuuripohdintoja 