Ranskalaista suosikkidekkaristia on nyt suomennettu ensimmäisen kerran. Guillaume Musson romaani Tyttö ja yö (Siltala 2023) osoittautuu oikein vetäväksi jännitykseksi. Romaanin sipulimainen rakenne paljastelee vähitellen väärinymmärryksiä ja salaisuuksia. Poikkeuksellisesti kuuntelin kirjan, enkä oikein malttanut jättää kesken.
Pääasiassa romaanissa kertoo Thomas, joka on perheestään vieraantunut menestyskirjailija. Hän on vuosia asunut New Yorkissa, mutta hän palaa kesällä 2017 Nizzan seuduille lukiojuhliin. Heti alkuunsa lukijalle selviää, että kertoja kantaa syyllisyyden taakkaa lapsuudenystävänsä Maxin kanssa.
Salaisuudet keriytyvät 25 vuotta aikaisemmin kadonneeseen Vinca Rockwelliin, johon oli ihastunut yksi sun toinen kirjan henkilöistä. Totuutta jahtaavat ärhäkkä, luokkataistelua kannattava journalisti ja kauhua levittävä kostaja. Kostajan henkilöllisyyttä alkaa pöyhiä myös Thomas ja Max, jotka perheineen eivät ole turvassa vuosien takaisten tapahtumien vuoksi.
Jännitys tiivistyy koko kirjan matkan, ja sopivasti juonta heruttaa vaihtelu vuoden 2017 ja 1992 välillä. Joitain epäuskottavuuksia putkahteli, enkä käsitä, miksi piti tunnollisesti selostaa henkilöiden asukokonaisuuksia. Populaarikulttuuriheitot kirjoineen, leffoineen ja bändeineen maustoivat sen sijaan hyvin kuvausaikaa. Lukujen alkujen kirjallisuussitaateista nautin. Toimiva, henkilövetoinen jännityspläjäys.
•
Guillaume Musso: Tyttö ja yö, suomentanut Anna Nurminen, Siltala 2023, äänikirjana 9 tuntia 30 minuuttia, lukija Juhani Rajalin. Kuuntelin BookBeatsissa.
•
Marraskuisen dekkariviikkoni aikana julkaisen jutut:
Leena Lehtolainen: Pimeän risteys
Guillaume Musso: Tyttö ja yö
Satu Rämö: Jakob
Lilja Sigurðardóttir: Verenpunainen meri
Tuijata. Kulttuuripohdintoja 