Lilja Sigurðardóttir: Verenpunainen meri

Jääkylmä aurinko jäi keväällä siten mieleeni, että kiinnostuin heti lukemaan jatko-osan Verenpunainen meri (Docendo 2023). Lilja Sigurðardóttir kirjoittaa vetävästi henkilöihin keskittyvää jännitystä. Jokin siinä on, että islantilaisesta ympäristöstä minulta heruu dekkareihin lisäpisteitä.

Romaanisarjan päähenkilö Áróra on skotlantilais-islantilainen voimanpesä – vähän äkkiväärä, kookas ja puoleensavetävä. Isänsä kotimaisemiin Reykjavikiin hänet toi ensimmäisessä osassa sisaren katoaminen, ja siskoaan hän yhä etsii. Se vaikuttaa hänen valintoihinsa merkittävästi niin elämänsuunnittelun kuin romanssipoikasenkin suhteen.

Edellisosassa sisaren tapausta poliisissa tutki Daniel, ja nyt mies tarvitsee Áróran taitoja kidnapatun naisen tapauksessa. Äveriään liikemiehen vaimosta pyydetään lunnaita, ja Áróralla on viralliset luvat liikutella isoja summia. Epävirallisempaa on naisen hakkerointikyky, jolla hän selvittelee raharikollisten piilotettuja varoja.

Kidnappauksesta paljastuu koko ajan kummallisia seikkoja, ja Danielin poliisikollega huomaa satunnaisen sänkykumppaninsa sotkeutuneen tapaukseen. Muidenkin kirjan henkilöiden henkilökohtaiset suhdesotkut vaikuttavat tapausten kulkuun. Ehkäpä tuo henkilövetoisuus ja tunne-elämän tepposet ihmisten valinnoissa ja teoissa viehättävät. Reipasotteisen Áróran etenemistä islantilaisympyröissä on sen verran viihdyttävä seurata, että taas odottelen seuraavaa osaa.

Lilja Sigurðardóttir: Verenpunainen meri. Osa 2 – Áróran tutkimuksia, suomentanut Marjakaisa Matthiasson, Docendo 2023, 177 sivua eKirjana. Luin BookBeatissa.

Marraskuisen dekkariviikkoni aikana julkaisen jutut:

Leena Lehtolainen: Pimeän risteys

Guillaume Musso: Tyttö ja yö

Satu Rämö: Jakob

Lilja Sigurðardóttir: Verenpunainen meri