Eilen on juhlittu 100-vuotiasta Suomea. Tänään saattaa vaivata ainakin henkinen krapula kaikenlaisen kekkeröinnin vuoksi. Siksi kannattaa käyttää palautumisen tukena pilakuvia suomalaisesta arkikäyttäytymisestä ja -mentaliteetista.
Viime vuonna ilmestyi kirjana ensimmäinen osa Suomalaisten painajaisia -sarjakuvista. Tänä vuonna on Karoliina Korhoselta ilmestynyt osa 2, alaotsikoltaan Lisää vähäsanaista vertaistukea. Konstit ovat tutut ensimmäisestä osasta. Joka sivulla pallopäinen ja vähäeleinen Matti kohtaa yhden kiusallisen – yleensä sosiaalisen – tilanteen. Muoto muistuttaa siis enemmän sarjaa yksittäisiä pilakuvia kuin varsinaista sarjakuvaa.
Kakkososassa Matti esimerkiksi on painajaismaisissa tilanteissa ruuhkassa tai jonoissa. Matti myös kipuilee tilanteissa, joissa hän matkustaa ja viettää kesää. Monissa stripeissä on tunnistettavia tilanteita. Toisinaan yleistykset ovat turhan yllätyksettömiä, mutta on joukossa virkistäviä havaintoja. Saattaa niistä viritä keskustelua kanssakansalaisten tai tänne muuttaneiden kesken. Englanninkielisinä Matin mielialoja voi seurata Karoliina Korhosen blogissa Finnish Nightmares.
*
Mutta mitä tekee Matin seurana Pasi Ilmari Jääskeläisen romaani Väärän kissan päivä? Korhosen kirjassa Matti silloin tällöin unohtelee asioita, ja Jääskeläisen kirjassa muistamisen dilemmaa käsitellään monin tavoin. Joitain yhtäläisyyksiä yhteisen kustantajan lisäksi siis löytyy! Aasinsillat sikseen.
Minulla on hienosta Väärän kissan päivästä (lue lisää tästä) varakappale. Vastaa kysymykseeni ja voita arvonnassa itsellesi joulukirja. Kysymykseni kuuluu: mikä on sinua piinaava suomalainen painajainen, jota et oikeastaan haluaisi muistaa? Ja koska joulu on armollista aikaa, voit osallistua arvontaan myös mitään muistamatta – kunhan jotain vastaat. Vastausaikaa on 10.12. klo 10 mennessä.
*
– –
Karoliina Korhonen
Suomalaisten painajaisia 2. Lisää vähasanaista vertaistukea
Atena 2017
sarjakuva
Sain kirjan kustantajalta.
Tuijata. Kulttuuripohdintoja 
Ihana ajatus, että joulu on armollista aikaa ja arvontaan voi osallistua muistamatta noloja tilanteita. Niinhän meidän kannattaisi edetä elämässämme!
Muutkin mokaavat, kuten Pauli Hanhiniemi laulaa, mutta mitä sitten! Ollaan iystävällisiä. Tehdään jokaisesta päivästä niin hyvä kuin osaamme.
Kiitos, Ritva, vastauksesta! Epätäydellistä ja siksi niin hienoa joulunodotusta!
En tiedä kuinka suomalaista painajaista, mutta alitajuisia lipsahduksia pääsee suustani eri tilanteissa.
Kun tapaan tutun jolla on kamala flunssa niin keskustelussa huokaan ’voihan räkä’, jos äiti kuollut ’mamma mia’, jos mies jättänyt, ’herra varjele’, mummo kuollut, ’voi taivas’, ja niin edelleen.
Toinen tilanne: törmäsin kahvilassa tuttavaan joka kysyi mitä pidin tietystä TV-ohjelmasta. Kerroin vaikutelmani kuinka en oikein innostunut, miten päähenkilö ei vakuuttanut ja rakenne oli pirstaleinen. Tämän vuodatuksen jälkeen hän sanoi: kiinnostava kuulla, tyttöystäväni ohjasi sen.
Nolojen tilanteiden mahtava ketju on katkeamaton. Elämä on!
Minulle suomalainen painajainen on ollut kaikki ne tilanteet, jolloin pitäisi keksiä jotain puhumista kun joutuu vieraan ihmisen kanssa samaan tilaan. 17 vuotta Ruotsissa on tosin opettanut muutamia kikkoja ja nykyään hallitsen small talkin suht’ hyvin vaikkakin aikaa siihen on mennyt 🙂 /Mari
Tuttu tunne tue, eikä minulla ole siihen länsinaapurista hankittua tukea 😀.
Tuskin tämä on pelkästään suomalaisille tyypillistä, mutta koen painajaismaisena joskus ihmisten käyttäytymisen sosiaalisissa tilanteissa. Vaikka sukujuhlissa se tietty setä tai isomummo aloittaa sen nälvimisen ja naegatiivisen mollauksen ”kynnykseltä”. Eivätkä nämä henkilöt sitten huomaa vaikutusta ympärillään, vaan jatkavat totuuden äänitorvina, koska ”ovat suoria ihmisiä ja sanovat kaiken aina kuten asiat ovat”. Hienotunteisuuden ja empatian vähäisyyden liitän välillä suomalaisiin 🙂
Painajaiselta kuulostaa. Mikähän olisi konsti kääntää tuo tilanne toiseksi? Aloittaa silmitön kehuminen?
Kännilääppijät.
Aivan. Ja tämä osuus myös miituuhun.
Oi joi, minkä kysymyksen asetit. Heitän sellaisen, kun joku tuppautuu mukaan johonkin tilanteeseen, eikä osaa aistia tilanteen tunnelmaa. Saattaa esimerkiksi olla jokin herkkä tilanne päällä, eikä tuppautuja ollenkaan ymmärrä tätä tilannetta.
Juu, painajaismaista tuo!
Painajaismaista, kuinka maailma on pieni; ei kannata tahallaan härnätä kohtaloa ainakaan loukkaamalla ketään tahallisesti; kohtaat hänet kuitenkin jossain uudelleen ja kyseessä olikin parhaan ystäväsi serkku tai jotain vastaavaa
Kaikkaan kannatettava periaate on puhua hyvää ja arvostaa.
Painajaismaista oli ainakin se, kun jouduin vieraalla kielellä eräässä tilaisuudessa kertomaan Suomesta.
Tuo erittäin mattimainen esimerkki – ja voin hyvin samastua tilanteeseen.
Mun kestosuomalaispainajainen on se, että joutuu naapurin kanssa kahden hissiin ja sitten pitäisi yrittää keksiä jotain turistavaa hissimatkan ajaksi 😀 Onneksi asun nykyään kakkoskerroksessa, ja käytän lähinnä portaita.
Keksit keinon! Kiitos vastauksestasi.
Suuri kiitos arvontaan osallistuneille! Kirjan voittaa omakseen Ritva! Unohtumattomia lukuhetkiä toivottelen!