”Talouden romahduksen siemenet oli kylvetty vuosituhannen kahdella ensimmäisellä vuosikymmenellä, kun Suomi oli velkaantunut muiden länsimaiden mukana. Sitten 2020-luku alkoi. Vuosikymmen suoraan helvetistä.”
Tapahtui Suuri Puhkeaminen koronakriisin jälkeen: työttömyyden ja ikääntyneen väestön lisääntymisen vuoksi verotulot laskivat, sosiaaliturva leikattiin olemattomiin, maaseutu tyhjentyi, kaupungit slummiutuivat, keskiluokan tulotaso romahti, joten köyhyys lisääntyi ja rikkaita oli yhä vähemmän mutta entistä rikkaampina. Suomi on 2020-luvun lopulla vallankumouksen partaalla Tuomas Niskakankaan tuoreessa romaanissa Roihu (Otava 2021).
Dystopiatyyppinen yhteiskuntakuvaus pakataan Roihussa trilleriksi. Tapahtumia ja henkilöiden vaiheita pätkitään niin, että lukija koukuttuu seuraamaan, miten kenellekin käy ja kuka on minkäkin käänteen takana.
•
Pääministeri Leo Koski on pulassa, koska rikkaiden oikeistovaikuttajien joukko lopettaa tukensa. Oikeisto sinnittelee raharikkaiden tuella, mutta vasemmisto ja pettyneiden kansalaisten enemmistö on yhdistynyt karismaattisen naisjohtajan Emma Eerolan taakse. Lisäksi uhkaava tyyppi nimimerkiltään Järkäle junailee vasemmistolaista vallankumousta Eerolan taustalla. Salaperäinen Peregrino vetelee naruja kulisseissa, ja kiristää poliisimies-Metson toimimaan eettisiä periaatteitaan vastaan. Eikä trilleriä ilman neljättä valtiomahtia, jota tässä kirjassa edustaa tähtitoimittaja Vilma Varis. Hän pääsee polttoitsemurhan jäljille, mikä sysää tapahtumia eteenpäin.
Koska kirja on juonivetoinen, ei siitä sen enempää. Tehosiko se minuun? Ensin miinukset. Karsimisen varaa yli 500-sivuisessa kirjassa on. Etenkin alkupuolen pohjustusta on liikaa. Turhia kertauksia karsastan. Henkilökuvaus pitäytyy kapeana, esimerkiksi toimittaja Varis on valitettavan ohut ja kliseinen, Metso puolestaan toimeksiantoineen aika epäuskottava.
•
Plussan puolelle pääsen kirjan edetessä. Juoni tihentyy, tapahtumien jännite alkaa kiristyä, ja lukija saa kutkuttavia täkyjä siitä, mikä ja ketkä ovat kaiken takana sekä mikä on muuta kuin miltä näyttää. Yhteiskuntakuvaus kiinnostaa, sillä se on räjähdysherkkyydessään ja kärjekkyydessään mahdollinen. Täytyy sanoa, että lähiaikojen mellastaminen Capitol-kukkulalla lisäsi tunnetta, että yhteiskunnallinen kahtiajako ja tapahtumien pitelemättömyys manipulaattoreineen on mahdollista missä vain – roihahtamiseen ei tarvita paljon.
Niskakangas ei peittele esikuviaan Ilkka Remestä ja Dan Brownia. Kuten alussa totesin Roihun rakenne toteuttaa trillerille tyypillistä mallia, mutta taloustoimittajataustainen esikoiskirjailija osaa käsitellä taitavasti juuri taloustilanteeseen ja politiikkaan nojautuvaa jännitystä. Ja lopussa on enteitä jatkosta.
•
Tuomas Niskakangas
Roihu
Otava 2021
trilleri
525 sivua.
Sain ennakkokappaleen kustantajalta, arvosteluvapaa 26.1.2021.
Tuijata. Kulttuuripohdintoja 