Alex Schulman: Malman asema

”Tulevaisuus on ennalta määrätty, ei siihen voi vaikuttaa, mutta se mikä on tapahtunut, muuttuu ja liikkuu koko ajan.”

Alex Schulmanin romaanissa Malman asema (Nemo 2022) muistot liikkuvat. Ne liikuttavat myös lukijaa – sanan monessa merkityksessä. Rakenteen puolesta liikkuminen tapahtuu niin junamatkoilla kuin myös näkökulmasta toiseen, ja sisällön liikuttavuus syntyy siitä, miten murheellisuus siirtyy sukupolvesta toiseen.

•

Tässä romaanissa Schulman ei ammenna oman perheen pulmista, mutta tuttuja perusteemoja löytyy, sillä romaanin henkilösuhteet ovat jännitteisiä; paljon on ristiriitoja, puhumattomuutta ja varautuneisuutta suhteessa läheisiin.

Kirja kerrotaan kolmesta näkökulmasta: Harriet on perheenäiti, Oskar hänen miehensä ja Yana heidän tyttärensä. Harrietin osuuksista saa selville hänen lapsuutensa traumaattiset tapahtumat, jotka liittyvät vanhempien avioeroon ja vanhempien suhtautumiseen lapsiinsa. Ne jättävät jälkensä aikuisuuteen.

”Kun he lähtivät, Harriet puhui nopeasti elokuvasta potkiskellen pikkukiviä edellään, ja Oskar ajatteli, ettei ollut koskaan tavannut yhtä kiihkeää ihmistä, ketään joka oli aina hetkessä kiinni mutta tuntui silti kovin etäiseltä.”

Oskarin osuudessa taustoitetaan Harrietia aikuisena naisena, Oskarin ja Harrietin tasapainotonta suhdetta ja tapahtumia ennen Harrietin katoamista. Aikuisen Yanan näkökulma vie siihen, miten hän on lapsena kokenut vanhempiensa suhteen sekä oman paikkansa siinä ja elämässä.

•

Juoni jännittyy matkoihin Malman asemalle: näiden matkojen aikana selviää perhetilanteita ja salaisuuksia. Toisaalta lukija saa tietää paljon enemmän kuin mitä henkilöt ovat saaneet tietää toisistaan. Ja sitten toisaalta lukija pidetään jopa dekkarityyppisessä jännityksessä, mitä oikeastaan olikaan tapahtunut. Suurimpia salaisuuksia liittyy Harrietiin.

Malman aseman kieli ja kerronta on tarkkaa ja tehokasta. Osin sitä voi pitää myös julmana, sillä se raapii henkilöiden pintaa vereslihalle. Tätä romaania ei voi sanoa hyvän mielen kirjaksi vaan siitä kehkeytyy alakuloinen kertomus läheisten ahdistavasta vaikutuksesta toisiinsa. 

Syvältä riipaisee lasten avuton asema: he ovat täysin vanhempiensa mielivallan alla. Jos vanhemmat riitelevät ratkaisemattomasti, ovat puhumattomia tai ajattelemattomasti päästävät suustaan lasta leimaavia lausahduksia, siitä seuraaa inhimillistä kärsimystä, vahinkoa psyykelle ja käyttäytymiselle. Lisäksi murheen kierre siirtyy polvesta toiseen. Romaanissa äiti ja tytär kokevat myös varhain äidin menetyksen, eri syistä. Harriet on lapsuuskokemustensa vaurioittama, ja sama seuraa Yanaa.

•

Schulmanin valttikortiksi nostan henkilökuvauksen. Hän näyttää syitä ja seurauksia mutta sen lisäksi henkilöihin jää sellaisia selittämättömyyksiä, joita aina ihmisissä on. 

”Silloin Harriet kumartuu hänen puoleensa, tulee niin lähelle, että heidän otsansa hipovat toisiaan.

’Kerran elämässä, vain yhden kerran, pääsee näkemään itsensä ja se, vain se, on joko elämän onnellisin tai katkerin hetki’, hän sanoo.”

En lähde tämän kummemmin kirjan yksityiskohtia paljastelemaan. Vihjaan, että kirjassa on hiertävimpiä sisarusten välisiä kohtaamisia, joita olen lukenut. Vinkkaan myös, että Yanan nimeen on selitys, kouraiseva sellainen. Lisäksi kirjan loppusanat hätkähdyttävät.

Joten tiivistän: Schulmanilla on pettämätön draaman taju. Hän pyörittää täysteholla minua henkilöstä ja tunteesta toiseen. Hän saa suremaan henkilöiden puolesta ja heidän kanssaan. Ja jos joskus ajelen junalla Ruotsissa, pidän Malman asemapysähdyksen ajan hiljaisen hetken traagisten henkilökohtaloiden kunniaksi.

•

Alex Schulman: Malman asema, suomentanut Jaana Nikula, Nemo 2022, 295 sivua. Sain kirjan kustantajalta.