Selja Ahavan edellinen romaani Taivaalta tippuvat asiat kertoo kuolemaan liittyvistä kriisitunnelmista sävykkäästi ja jopa toiveikkaasti. Myös uutukainen Ennen kuin mieheni katoaa (Gummerus 2017) kuvaa kriisiä, nyt ei tavallisinta sellaista mutta yhtä kaikki sitä, mitä on luopuminen siitä, mihin on uskonut.
Aamiaispöydässä kymmenen vuoden liiton jälkeen mies kertoo vaimolleen olevansa nainen. Todellisuus muuttaa sen hetken jälkeen luonnettaan. Kun mies siirtyy muodonmuutosprosessiinsa, nainen ajelehtii mielessään myrskystä toiseen, karilta aavalle, rannattomilta ulapoilta maahan, jota ei ollut. Merihenkinen kuvailuni ei ole sattumaa, sillä suhdemyllerryksen rinnalla kulkee Kolumbuksen matka Intiaksi luulemaansa Amerikkaan. Eli mikään ei ollutkaan sitä, mitä sen luuli olevan.
Löytöretki. Ei, ei. Ei täältä löydy mitään, täällä vain katoaa.
Rinnastus toimii erittäin hyvin. Jos romaani kertoisi vain avioliiton haaksirikosta ja sukupuolenkorjauksen vaikutuksista vaimoon, se ehkä jähmettyisi. Niin uskon. Nyt allegorisuus puhuttelee, se myös ankkuroi yksittäistapausta siihen, että myös isossa mittakaavassa sattuu sellaista, ettei olekaan löytänyt sitä, mitä luuli löytäneensä.
Mitä yritän siis sanoa?
Oli meri, oli tuuli, oli aika.
Oli pöytä, oli keittiö, oli mies.Ei ollut mitään.
Kirjassa ei ole sivunumeroita – se kertoo myös paljon kertojan kokemuksesta tyhjän päällä. Ja Ahava istuttaa proosatekstiin runoa. Kertojan kaaos on sellainen, ettei sitä voi perusproosalla kuvata, siksi viitteellinen ja fragmentaarinen kerronta tavoittelee kokemusta. Kertojan tuntemuksissa yhdistyvät perusteellinen petetyksi tuleminen, fyysinen kaipaus, viha rakkaudesta luopumisesta, häpeä omasta näkökyvyttömyydestä miehen suhteen – kaikkea sellaista ydintä vihlaisevaa, jota on vaikea verbalisoida. Silti kieli on selkeää, monin osin teksti etenee tiukin virkkein ja elävin havainnoin.
Kuule Cristóbal. Eihän se löytämäsi manner muistuttanut Intiaa yhtään. Rehellisesti, Cristóbal. Eihän siellä ollut merkkiäkään palatseista, kaupungeista, laivastosta, suihkulähteistä – mistään mitä Marco Polo oli matkakertomuksissaan kuvaillut.
Hienosti minusta toimii se, miten Kolumbus-osuudet ensin erottuvat aika selkeästi omikseen, sitten vähitellen sulautuvat kertojan nykyhetkeen. Kerronnan ja kielen rajojen ylityksiä tapahtuu monella lailla. Yksi vaikuttavimmista on se, miten sanaluokat siirtyvät paikoiltaan; Intia oli adjektiivi. Myös pronominit häviävät välillä kertojalta.
Ennen kuin mieheni katoaa vaikuttaa vereslihaiselta prosessilta. Se hämmentää käsittely- ja kerrontatapojen aaltoliikkeellä, joka vähitellen vie hiekkaa proosan jalkojen alta mutta siten upottaa yhä syvemmälle kokemukseen. Se tekee vaikutuksen.
Ehkäpä koko autofiktiivinen romaani on merikartta, jonka avulla voi uskoa, että karikolta voi selvitä selville vesille.
Siinä hän seisoo ja sanoo: me jokainen voimme irrota.
– –
Selja Ahava
Ennen kuin mieheni katoaa
Gummerus 2017
romaani
– sivua.
Sain ennakkokappaleen kustantajalta.
Tuijata. Kulttuuripohdintoja 
Kiitos hienosta kirjaesittelystäsi Tuija! Kun luin Selja Ahavan aiemmin ilmestyneet romaanit, vaikutuin hänen tavastaan kirjoittaa. Kieli on omintakeista ja kaunista ja monet kuvatut asiat tuntuivat kumpuavan kirjailijan omista kokemuksista ja muistoista.
Kun saimme Ahavan kirjailijavieraaksemme Kirjavaan Puotiin, hän osoittautui kiinnostavaksi persoonaksi ja vahvisti käyttävänsä omaa elämäänsä kirjojensa aineistona – ja miten hienosti hän sen tekeekään!
Hesarin Kuukausiliitteen artikkeli Ahavasta oli mielenkiintoinen ja sen ennakkoon ilmestynyt puffi sai minut varaamaan kirjan Lumme-kirjastosta. Olen ensimmäinen varaaja ja odotan kirjaa malttamattomana!
Omintakainen tyyli ja taito käsitellä kieltä tekee minuun suuren vaikutuksen. Ahava yltää johonkin määrittelemättömään ytimeen: kokemuksen verbalisointiin niin, että se on tiukin säikein kokemuksen sanattomassa tunteessa. Omakohtaisuus ei ole helppo lähtökohta, se voi helposti keikahtaa kiusalliseksi, mutta tässä romaanissa ei niin käy.
Tämä oli valtavan upea ja vaikuttava. Ei tullut tirkistelytunnetta vaan taide-elämys!
Riitta, juuri tuo vaikutelma tekee autofiktiosta taidetta. Ja vaikkei aina yksityinen olisikaan yleistä, yksityisestä välittyy tunnistettavaa kokemusmaailmaa taidokkaasti verbalisoituna.
Loistokas kirja, mutta olisin luultavasti pitänyt tästä vielä enemmän fiktiona.
Fiktio ja fakta yhdistelmänä aina hieman hämmentää, faktiointi voi joskus tuntua päälleliimatulta, mutta Ahavan kirja mielestäni hyvin säilytti fiktioluonteensa, hieno kieli sen teki.
Vahva teksti, Tuija, taas kerran! ♥ Tämä on hieno romaani: samalla kertaa autofiktiota ja vahvaa sanataidetta. Kirja, joka tulee liki ja antaa tilaa.
Minäkin kiinnitin huomiota sivunumeroinnin puuttumiseen. Oivallista!
Kiitos, Katja! Kirjassa on paljon harkittua sisältöön liittyen, silti se tuntuu aidolta, ei kiusalliselta avautumisproosalta.
Pidin tiukasta rajauksesta kertojan omaan kokemukseen. Näistä asioista ei juuri ole kerrottu, siksi tärkeä kirja – ja kirjallisena teoksena ihan sellaisenaankin. Mainio valoisa lopetuksesi!
Kiitos Arja! Tiukka rajaus tosiaan sopii sisältöön, jota allegorisuus laajentaa. Kriisiprosessin kaunokirjallistaminen todella onnistuu.
Tuo tarinoiden vähittäinen kietoutuminen toisiinsa oli kyllä hienosti toteutettu. Minua vähän harmittaa kun tuntuu, että pidin Kolumbusta vähän kuin täytteenä, pitää varmaan lueskella niitä osuuksia uudelleen, itsenäisinä teksteinä.
Erja, tunteesi saa olla oikea. Kolumbus varmasti vaikuttaa eri tavoin eri lukijoille. En tiedä, toimiiko Intian-erehtyjän osuudet sellaisenaan. Ja kuten mainitsit, loppua kohti ainekset sulautuivat hienosti.
Luin kirjan yhteen menoon odottaessamme viikonloppuvieraitamme mökillemme. Hyvä niin, sillä en olisi millään malttanut laskea teosta käsistäni kesken kaiken.
Mielenkiintoinen tapa sitoa yksityinen historialliseen tapahtumaan toimi hyvin.
Kieli oli elävää ja tarinankuljetus luo pohjan ymmärtää kumpaakin tarinan osapuolta. Tunnen suurta myötätuntoa molempia kohtaan.
Romaani valottaa vaimon järkytystä, ja pidän siitä fokusoinnista. Kolumbus-juonne on aika huikea rinnastus.
Totta puhut! Kolumbus ui tarinaan hienosti ja rikasti sitä!
Paluuviite: Tiina Lehikoinen: Terra Nova | Tuijata. Kulttuuripohdintoja
Paluuviite: Selja Ahava: Nainen joka rakasti hyönteisiä | Tuijata. Kulttuuripohdintoja
Paluuviite: Selja Ahava & Emma Puikkonen: Rakennenautintoja | Tuijata. Kulttuuripohdintoja