Kaikki kirjat eivät sovi kuunneltaviksi, mutta nyt naksahti nappikuulokkeisiin moniäänisen romaanin oiva äänikirjaversio. Max Porterin romaani Lanny (WSOY 2020) on toteutettu viiden lukijan voimin siten, että pääkertojat ja kyläläisten sekakuoro erottuvat ja sekoittuvat – ihan niin kuin painetussakin versiossa.
Moniäänisyyden jo mainitsin. On kirjassa juoni. Se kertoo kolmihenkisestä perheestä pikkukylässä sopivan etäisyyden päässä Lontoosta. Isä käy Cityssä töissä, äiti kirjoittaa dekkareita ja kouluikäinen Lanny herättää hämmästystä outoudellaan. Lanny käy kuuluisan taiteilijan Peten opissa, ja muu kyläkunta kyttäilee tulokkaita.
Romaani jakaantuu kolmeen osaan. Ensimmäinen pohjustaa, toisessa tapahtuu käänne eli Lanny katoaa ja kolmas kiihdyttää etsintäjännityksen huippuunsa, ratkaisuun ja tulevaan asti. Kuuntelen kirjan päätarinaa ja sivutarinoita siten, että selitän itselleni kirjan käsittelevän sietokykyämme läheisten ja vieraiden suhteen sekä niiden tulkintojen moninaisuutta, joita toisistamme teemme – tai jätämme näkemättä ja tuntematta. Ja sen ohella kirja kertoo välittämisestä ja ohittamisesta.
Otan esimerkiksi Lannyn isän lausahduksen pienestä pojastaan: miten hukassa mentaalisti olemme toisistamme, vaikka olisimmekin periaatteessa läsnä:
”Ajattelin, nyt ne aikoivat ymmärtää Lannya, hänen kykyään kiemurrella ja vääntyillä, niin että kaikki yritykset saada hänestä ote olivat turhia. Minulle se oli tuttua. Missä Lanny on? Sitähän minä olen kysellyt itseltäni jo vuosia. Mitä poika puuhailee?”
Kirjassa on taso, jolle pääsy vie aikaa. Kaiken tositason liepeillä muotoaan alati muuttaa Isä Suomukka -vainaa. Mikä? Kuka? Se täytyy kokea, siinä ei selitykset auta.
”Jokainen elävä olento on mukana.
Yö laskeutuu, ja Isä Suomukka -vainaa on tehnyt tehtävänsä.”
Tehnyt tehtävänsä? Kyllä, tuonut ihmeen ja taian kriisitarinaan. Sen lisäksi henkilöiden päänsisäiset suoltamiset toimivat hienosti niin kuin kaunokirjallisuus vain voi: pääsemme ihmisten mieleen ihan toisin kuin muuten. Ja ihailen äänikirjasuunnittelutyöryhmän taitoa, miten kirjan eri osuuksia on poimittu eri lukijoille. Toimii todella hyvin.
Kirjan lopusta vielä. Hienohan sekin on. Se kertoo alituisesta muutoksesta. Sellaisestakin, jossa on erityisen menettämistä tavallisuuden ehdoilla.
– –
Max Porter
Lanny
suomentanut Irmeli Ruuska
WSOY 2020
216 sivua / äänikirjana 4 tuntia 44 minuuttia
lukijat: Krista Putkonen-Örn, Jukka Pitkänen, Erja Manto, Toni Kamula, Aku Laitinen.
Lainasin kirjan kirjastosta / kuuntelin BookBeatissa.
Myös Kirja vieköön! -Riitta ja Kirjaluotsin Tiina kuuntelivat kirjaa ja innostuivat.
Tuijata. Kulttuuripohdintoja 
Tämä oli huikea äänikirjana, haasteellinen teos toki. Porter kuvasi mainiosti kyläyhteisön ennakkoluuloja ja pälätystä Lannyn katoamiskriisissä. Isä Suomukka jäi vähän arvoitukseksi, halusi antaa ihmiskunnalle opetuksen? Nyt tarvittaisiin samanlaista Isä Suomukkaa, jolla on kyky pelastaa myös.
Isä Suomukan myyttinen hahmo ja muuntautumiskyky todella hämmensi ja levitti taikapölyä tarinaan. Ja kyllä, suomukkataidoille on nyt tilaus!
Nyt en ole vähään aikaa kuunnellut äänikirjoja, mutta Lannyn vuoksi tekisi mieli palauttaa äänikirjapalvelu ajanvietteekseni. Luin Lannyn painettuna kirjana ja olin ihan myyty, mutta nyt kiinnostaisi myös kuunnella tämä. Erilainen, ihmeellinen romaani!
Katja, niin on! Eri lukijaäänet tukivat tekstin hahmottamista. Kuuntelen yleensä vain ”helppoja”, juonipainotteisia kirjoja, mutta Lanny osoittautui poikkeukseksi. Kiitos kommentista!
Paluuviite: Helsinki Lit 2020 kirjavinkkeinä | Tuijata. Kulttuuripohdintoja