On silkkaa sattumaa, että tuhannen blogijutun rajan saavutan postauksella, jossa pienen roolin saa kirja Tuhat tietä Roomaan. Keväisellä kulttuurimatkallani Roomassa huomasin, että seitsemän vuotta bloggaajana on tuottamassa tuhat juttua kirjoista ja muusta kulttuurista. Mikä sen hienompaa kuin juhlistaa postailumäärää tuhansia vuosia vanhassa kaupungissa. Eli voisin tulkita, että blogijuttuni ovat tuhat tietäni Roomaan, johon kaikki tiet vievät.
Yleensä luen kirjat kokonaan ja kesken jättämättä, mutta tällä kertaa poikkean periaatteistani. Ari Saastamoisen teos Tuhat tietä Roomaan (Gaudeamus 2017) on asiallinen tietokirja antiikin ajan matkustamisesta, ja siinä on paljon kiinnostavaa ajan tieverkostosta ja matkustustavoista. Lainaukset antiikin ajan kirjoituksista elävöittävät kirjaa hienosti. Ei ole kirjan vika, että kärsimätön kulttuurimatkaaja harppoo tarkkojen yksityiskohtien yli ja noukkii makupaloja sieltä täältä oman reissunsa iloksi. Poikkeuksellisesti annan itselleni luvan siis lukea näin, mutten kehtaa kirjaa lisätä tämän vuoden luettujen joukkoon.
Rooman tuhat kuvaa
Roomasta napsuttelin varmaan noin tuhat kuvaa, joten kulttuurikokemukseni välitän visuaalispainotteisesti. Suuri elämys on itse kaupunki tuhansien vuosien kerroksineen. Nautin kaupunkikuvasta, antiikin aarteista barokin helmiin, taideloistosta rähjärakennuksiin sekä ruuasta, juomasta, lämmöstä ja jopa hetkittäin ihmisvilinästä.
Rooma on yltäkylläistä kauneutta
Rooma on täyttä aurinkoa ja kuuta
Rooma on tungosta ja ruuhkia
Rooma on myös roskia raunioissa, asunnottomuutta, rynnäkkökivääreitä ja tehostettua poliisivalvontaa
Lomassa kirjoja
Varsinaisena matkalukemistona minulla oli nykyitalialaista proosaa, Domenico Starnonen romaani Solmut (WSOY 2018). Mutta se on toinen tarina (ilmestynee ensi viikolla). Nostan spritz-maljan lukuhetkimuistoille helteisessä Roomassa, jonne romaanin päätapahtumat on sijoitettu.
Ei reissu ihan silkkaa lomaa ollut. Testailin hotellihetkinä, muodostuisiko viime vuosina kertyneistä runoista kokoelmaa jo aiemmin ilmestyneiden Kierrän vuoden ja Onnen asioita -selkorunokirjojen jatkoksi. En osaa vielä sanoa, onko jo koossa ainekset kirjaksi. Ennakkotietona kerron, että tänä vuonna minulta ilmestyy selkonovelleja, Hyvä päivä (Opike 2018), ja chick lit -tyyppinen selkoromaani Lauralle oikea (Avain 2018). Se, että kirjoja tulee kaksin kappalein, on silkkaa sattumaa. Moni asia elämässä on.
Loma loppui – kulttuuriharrasteet jatkuvat – uusi osoite blogiini
Rooman katutungoksesta ja kulttuuriyliannostuksesta kotiutuneena haluan lopuksi lainata Tuhat tietä Roomaan -kirjassa siteeratun Tacituksen käsityksiä suomalaisista:
Mutta tätä [jonkinsortin maakuopissa lojumista] he pitävät onnellisempana kuin pelloilla raatamista, työlästä talojen rakentamista ja oman ja vieraan omaisuuden hoitoa peläten ja toivoen. Turvassa jumalilta ja turvassa ihmisiltä he ovat he ovat saavuttaneet päämääristä vaikeimman: heidän ei ole tarvis mitään toivoa.
Postailuharrastus sopii kuvaukseen ruumiillisen raadannan ja taloudellisen menestyksen välttämisestä, mutta vettä on sen verran vierinyt Tiberissä ja Vantaassa, etten jaa ajatusta toivottomuuden päämäärästä. Toivon monenlaista. Esimerkiksi toivon harrastukselleni jatkoa, sillä se on antanut minulle omien kulttuurielämysten puinnin lisäksi antoisia kohtaamisia sekä kirja- ja kulttuurikeskusteluita.
Tuhannen jutun kunniaksi blogini osoite yksinkertaistuu: tuijata.com. Vanhallakin osoitteella blogiin eksyy.
Tuhannet kiitokset blogini lukijoille ja satunnaisille silmäilijöille!
Tuijata. Kulttuuripohdintoja 
Onnea tuhannesta postauksesta!
Rooma on ihana kaupunki! Siellä voisi istua yhdessä paikassa vaikka koko päivän ja silti silmillä olisi paljon tutkittavaa eteen avautuvassa näkymässä. Ai kun iski matkakuume!
Hienoa, että sain herätettyä kuumeilun. Kuuma tosiaan tällä reissulla tuli, helle heilui kolmessakymmenessä. Ja katsottavaa riittää! Ja tosiaan riittäisi vain se, että istuisi bistron terassilla siemailemassa spritziä ja silmäilisi katukuvaa.
Onnea tuhannesta postauksesta! Ihana kulttuurintäyteinen postaus ❤ Tuon chick-litin jo huomasinkin, mutta novelleja en. Kiva tietää & onnea teoksistakin.
Kiitos, Riitta! Seitsemän vuotta, eikä suotta – näin subjektiivisena postaajakokemuksena 😻.
Tuhannesti onnea! Rooma on ihana ja sinäkin olet!
Onnea jo etukäteen tulevista kirjoista. Lisätään ne lukulistalle.
Suketus, kiitän ja kumarran! On tämä mahtava harrastus, tutustuu mahtaviin ihmisiin, sellaisiin kuin sinä!
Onnea!
Roomassa olen vain piipahtanut töiden parissa. Se kuuluu edelleen listalle ”sitten joskus”… Näyttää kyllä ihanalta!
Tämä oli toinen reissuni, edellisestä on kymmenen vuotta. Jotain oli muuttunut, jotain ikuista. Antiikin rauniot ovat entisellään, mutta enää ei päässyt Forum Romanumilla vapaasti kävelemään. Ja joka nähtävyyden liepeillä oli vähintään yksi panssariauto ja kaksi rynnäkkökiväärisotilasta. Tavallaan sotatila, ainainen attentaatin mahdollisuus.
Sopivin toivotus tähän kohtaan on ehdottomasti GRAZIE MILLE!
Rooma on ikuisesti ihana. Olen ollut siellä kesällä ja talvella ja suosittelen off-seasonia nähtävyyksien kannalta. Toisaalta ei tammikuussa tule istuttua Piazza Navonalla!
Viimeksi vierailin maaliskuussa. Silloin oli melko paljon koululaisryhmiä. Nyt oli väkeä mustanaan. Vatikaanin museossa olin menettää hermoni, avarien alueiden metsäsuomalainen. Mutta muuten katukahviloissa istuen hyörinää katselin mielelläni. Nautin, irtauduin arjesta. Bene, multo bene.
Upeita kuvia ja tunnelmia, kiitos kun välitit niitä! Ja hartaasti odotan seuraavia tuhatta postausta ja toivotan parasta onnea tuleville kirjaprojekteille!
Arja, kiitos! Olipa ihanasti toivotettu.
Onnittelut tuhannesta postauksesta ja samalla lämmin kiitos niistä! Tuot meille kulttuuriurpoille selkeästi jäsenneltyjä, mainiosti kirjoitettuja ja terävän analyyttisiä, silti usein myönteisvoittoisia kuvauksia erityisesti kirjallisuudesta, mutta myös muusta kulttuurista. Kaltaisiasi tarvitaan tässä maailmassa enemmän kuin koskaan.
No nyt lämmittää! Kauniisti sanot. Se kannustaa tätä harrastusta jatkamaan.
Onnittelut tuhannesta postauksesta. Se on aika paljon! Siitä on hyvä jatkaa. Kiitos Rooman kuvien jakamisesta. Hieno kaupunki. Olen käynyt siellä kerran ja mielelläni menisin toisenkin kerran.
Minulle reissu oli toinen, joten ehkä toinen reissu sinua odottaa. Kiitän onnitteluista ja siitä, että jaksat lukea juttujani.
Onnea yhden rajapyykin saavuttamisesta. Ja onnea myös uusista kirjoista. Rooma on ihana ja sinne haluaisi matkustaa aina vaan uudelleen.
Kiitos! Hieno kaupunki. Ikuinen. Toivottavasti – vaikka kadut romahtavat ja terroriuhka leijuu päällä.
Paluuviite: Tuijatan vuosi 2018 | Tuijata. Kulttuuripohdintoja