Sunnuntaina viihdyn messu-striimin ääressä, mutta kolmena muuna messupäivänä (23. – 25.10.2025) haahuilin Helsingin messukeskuksessa. Kirjabakkanaalit herättivät minussa moninaisia ajatuksia.
Kirjat kiinnostavat
Etenkin lauantaina puikkelehtiminen tungoksessa tuntui tukalalta, sillä messsut vetivät valtavasti väkeä. Tungosongelma ja hälyhäiriintyvyys vaivasi vähän minua, mutta selväsi ihmiset näyttivät viihtyvän kassa- ja omistuskirjoitusjonoissa, myyntipinojen äärellä ja haastattelukatsomoissa. Skumppa- ja kahvilakojut tarjosivat parastaan.
Kirjat sekä niiden osto näemmä kiinnostavat kuten myös kirjailijakeskustelujen kuuntelu. Osa ajatuksistani on muualtakin tuttuja, osa putkahti päähäni tungospuikkelehdinnan ohessa.
- Kirjamessujen teema sivistys ja ilo näkyy meissä, jotka luemme, lainaamme ja ostamme luettavan. Teema osui siis kohdilleen.
- Vaikka kirja-ala juhlii messuilla, se ei riitä. Alv on saatava alas ja sen suora vaikutus täytyy näkyä kirjojen hinnoissa: silloin ympäri vuoden kynnys kirjaostoksiin madaltuisi. Se toisi tukuttain sivistystä ja iloa.
- Kirjailijan kirjastokorvaus olkoon kirjailijan ja oltava ainakin 30 senttiä. Sitä ei jaeta kuvittajien kanssa, vaan kullekin taiteilijalle oma, reilu osuutensa.
- Kirjailijan tulo äänikirjasta olkoon reilu ja äänikirjan lukija saakoon palkkionsa vaan ei kirjailijan osuutta vähentäen. (Eihän teatteriesityksessäkään näyttelijälle makseta osuutta joka näytöksestä vaan työstä sovittu palkka tekstin rojalteja vähentämättä.)
- Päättäjät saisivat tehdä entistä enemmän ulostuloja, jossa positiivisessa hengessä kulkevat kirja kädessä (ei vain oikeussaliin mennessä) ja kannustaisivat vapaa-ajan lukemiseen. Samaa soisin näkeväni kaikenlaiselta julkkisväeltä. Kulttuurimyönteisyydelle olisi nyt tilausta!
- Selviytyjät ja Temptation Island -osallistujilla olisi lukuvartteja, Erikoisjoukoissa olisi välihetkinä lavarunoutta rohkeuskokeena ja Suomen huutokauppakeisari nostattaisi kirjahuutojen arvoa. Sellaista ja muita rohkeita avauksia. Tällaista näkyvyyttä lukemisen ja kirjojen arkieloon. Ja Yle, ettehän vain poista telkkarista ohjelmia, joissa on kirjakeskusteluja suomeksi – siitä yhtä, jossa viihdytään puoli tuntia muutaman kerran vuodessa.
- Suomi on jakautumassa lukutaidoltaan ja tarvitaan kohottavaa sivistysyhteishenkeä: arvostamme lukemista ja koulutusta, sillä on arvoa ja merkitystä. Näytämme sen. Vedämme siihen mukaan ne, joilla on vaikeat elämisen ehdot ja lukuesteitä.
Olipa ilo seurata Lukuboost-osastoa, jossa messunuoret malttoivat istahtaa ja tehdä itse asiaa, lukea.
Toivoa on: jopa polvenkorkuiset kirjoittivat lempikirjansa nimen koontiseinälle.
Haahuiluhetkiä
Kuuntelin messuilla kirjakeskusteluja siellä täällä. Emmi Itarannan Lumen laulaja on ollut syksyni lukuvetonauloja, joten kävin torstaina kuuntelemassa häntä. Kevään tarjonnasta on ilahduttanut esimerkiksi Petri Tammisen uutuus Sinua sinua, joten kuuntelin keskustelua, jossa hän oli mukana (yksi seuraavista kuvista on ylipäätään messuhulinasta).
Perjantaina pääasiassa kiertelin ja kuuntelin keskusteluja satunnaisotoksella. Kirjapiiriystäväni Johannan kanssa arvioimme vuoden satoa: pohdimme jo omia Finlandia-listojamme.
Lauantaina satsasin iltapäivällä Senaatintori-istuntoihin. Ostin messuilta Monica Fagerholmin uutuusromaanin Eristystila/Kapinoivia naisia ja halusin kuunnella, mitä kirjailija siitä kertoi – ja kertoi elävästi. Luin juuri ennen messuja Alex Schulmanin romaanin 17. kesäkuuta, ja taas hänen tekstinsä tehosi minuun. Selvästi hermoileva ruotsalaiskirjailija kertoili lavalla traumoistaan.
Selkeä lisäys
Selkokirjallisuus ei montaa ison tai isohkon lavan esitystilaa saanut, mutta saipa kuitenkin. Esimerkiksi kirjailijat Edith Arkko, Titta Kemppainen, Sanna-Leena Knuuttila ja Hanna Männikkölahti pääsivät kertomaan uutuuskirjoistaan. Myös kirjan Tutukimusretkellä selkokieleen tiimoilta esimerkiksi Ella Airaksinen ja Leealaura Leskelä pääsivät lavalle.
Selkokeskuksen osastolla selkokirjailija ja -mukauttaja Riikka Tuohimetsä sai Seesam-palkinnon selkokirjallisuuden edistämisestä. Kuvassa Selkokeskuksen Ella Airaksinen haastattelee Riikkaa.
Keväällä oli käynnissä äänestys, jossa selvisi Suomen parhaat selkokirjat, ja messuilla Selkokeskuksen osastolla kukitettiin eniten ääniä saaneet. Tietokirjavoittaja oli Silja Vuorikurun Titanic, ja Satu Leiskon omasta romaanistaan tekemä selkomukautus Ihmisenhaltija jakoi kaunokirjallisuuden ykköspaikan romaanini Sormus kanssa. Äänestystulos mukavasti huomioi selkokirjallisuuskirjon: eri-ikäisille alun perin selkokielelle kirjoitettuja ja jo julkaistuista kirjoista tehtyjä mukautettuja kirjoja.
Torstaina vilauttelin vähän selkokirjallisuutta (klassikkomukautuksia) Töölönlahti-lavan kirjasome-keskustelussa, jossa olin (@tuijata1) mukana Sanni Taskisen (@koskelan_sivukirjasto) ja Mari Lemisen (@1001kirjaa) kanssa. Pääaiheena oli ylipäätään klassikot ja kirjasomen klassikkohaasteiden hyöty ja ilo – siis sivistys ja ilo!
Lisäksi oli muita lukkuisia, kivoja kohtaamisia kirjasometuttujen kanssa. Perjantai-iltana olisi ollut monia kirjakekkereitä ja -kokkareita. Valitsin tapaamisen tuoreen yhdistyksen vapaamuotoisen jäsentapaamisen. Istuin hetken Selkokirjailijat ry:n messuille saapuneiden jäsenten seurassa.
• • •
Kohti uusia lukuintoa kohottavia kirjakekkereitä! Tai eritoten hiljaisia tuokioita kirjan kera, siis itse asiaa.
Tuijata. Kulttuuripohdintoja 